Kasvottomuus oli mulle alun perin blogia perustaessa sellanen asia, että en halua jäädä kasvottomaksi. Kuitenkin olen huomannut viikkojen kuluessa, että en välttämättä näe tarvetta sille etät paljastaisin kasvoni. Nimittäin tiedän itseni tuntien että jos kasvot paljastaisin niin monet asiat, nimenomaan henkilökohtaiset asiat jäisivät täällä kertomatta. Esimerkiksi lapsen isästä, taloudellisista asioista, vuokra-asunto tilanteestani.

Tavallaan ikävää koska kasvottomat blogit on usein jollain tavalla persoonattomia. Tai on vaikea ikään kuin saada otetta että minkälainen, minkänäköinen ihminen siellä toisessa päässä kirjottelee. Ei ole kyse pinnallisuudesta, vaan nimeomaan siitä että toisen ihmisen kuva kertoo tuhat sanaa. Niin se vaan on omasta mielestäni.

Kuitenkin kun ajattelen tätä melkein kahta kuukautta mitä olen kirjoittanut blogia niin ainakaan vielä ei ole mitään ryntäystä tänne ollut, saatika kommentteja. Jos asiat olisi toisin harkitsisin varmaan kasvojeni näyttämistä. Lisäksi se, että kaikki läheiset eivät tiedä viel on toki osittain syynä sille että kasvoja ei ole tähän mennessä edes ajatellut paljastavansa.

Samoin sitä miettii tulevaisuutta ja lapsen kasvojen näyttämistä. On hyvin todennäköistä että koskaan tule julkaisemaan netissä, siis muualla kuin omassa facebookissa lapseni kuvaa. Suurin syy on se, että en pysty hallitsemaan sitä ketkä näkevät tai lukevat tätä blogia ja se on tavallaan samalla tämän blogin vapaus ja idea mutta myös rajoittava tekijä. 

Semmosia ajatuksia.

S