Ihanaa, uusi lukija ja iloinen kommentti, kiitos siitä. Yritin löytää sun blogin mutta en oo varma löysinkö väärän, voisitko vielä laittaa mulle vaik linkkii..=)

Mun päivä on ollut ihan jees, töissä on vaan taas niin kiire. Tulin tänne kello 16. Mut yritän hymyillä! Koira kans aamulla oltiin puistossa ja käytiin moikkaamas porukoita kun äiti täyttää tänään vuosia. Sen jälkeen kipin kapin töihin. Join puol kuppia kahvia porukoilla, tuli kauhee olo. Nyt se meni onneks pois. Mun maha tuntuu kasvaneen mut edelleen pystyn vetää sitä osittain sisään, oletan siis turvotuksella olevan tekemistä sen kanssa.

Enää ma,ti,ke illat töit sit vapaat neljä päivää=) Ja neuvola, sekä monta muuta kivaa juttuu. Jippii elämä voittaa! Nukuin hyvät 10 tuntia viime yönä.

En ole varmaan blogin puolella puhunut mut oon miettinyt myös sitä et miten pärjään yksin täs nykyisessä asunnossa pienen kanssa, tässä ei ole nimittäin hissiä, asun tosin vain toisessa kerroksessa. Ostin asunnon lähempää keskustaa vuosi sitten ja rakastan sitä. Ajatus pihallisesta asunnosta pienen lapsen ja koiran kanssa kuitenkin houkuttelis, joutuisin vaan palaamaan takaisin esim. Vantaalle ja haluan jäädä Helsinkiin.Olen miettinyt asiaa niin paljon, mutta siis tähän asuntoon on putkiremontti valmistumassa vasta lokakuun 10 päivä joten asunnon myynnin ja lapsen syntymän kannalta on aika mahdoton ajatus alkaa tekee kauppoja silloin. Ehkä me nyt rauhassa katotaan vielä eteenpäin tästä elämää=)

Mä en osaa kuvailla sitä rakkautta mitä tunnen jo nyt syntymätöntä lastani kohtaan. Kyyneleet nousevat silmiini kun ajattelenkin sitä kuinka kauan olen tätä odottanut ja halunnut, kuinka en malta odottaa, että tapaamme. En malta odottaa että saan olla lapselleni äiti. Jos lapseni rakastaa minua yhtä paljon kuin minä omaa äitiäni, elämämme tulee olemaan niin ihanaa ettei mitään rajaa! Ja tullaan tekemään niin kivoja juttuja yhdessä.

Tätä tunnetta ei voita mikään eikä kukaan.

S