Ihana loma takana, aamulla paluu töihin. Mulla oli auto tän viikon maalauksessa joten julkisilla on menty joka päivä ympäriinsä, ihan hyvä fiilis.

Tein kuitenkin sen virheen että sovin tällä viikolla jokaiselle päivälle ohjelmaa. Olin jo torstaina niin poikki ja väsynyt, että hammasta purren menin vielä perjantaina lounaalle ja ostoksille sekä eilen tupareihin. Vaikka kuinka yritän olla mukana ja saan kyllä iloa kun en joudu jäämään porukasta pois tässä vaiheessa mutta usein huomaan pohtivani itsekseni näissä tilanteissa että miksi pakotan itseni kun selvästi kroppa huutaa; kotiin ennen kuin oksennus tulee! Ja eiku jatkaa vaan. Osa syy tähän on se, että en ole kaikille paljastanut olevani raskaana enkä myöskään sen vuoksi saa mitään erityiskohtelua tai halua selitellä jos lähden kesken illan kotiin. Tiedän kuulostaa vähän lapselliselta mutta näin se on ollut.

Mä oon pettynyt, että eräs läheinen ystävä kenelle kerroin ensimmäisenä raskaudestani 4 viikkoa sitten on katkaissut välit. Ei pidä enää yhteyttä, ei ole kysynyt mitään voinnistani tai ehdottanut näkemisiä niin kuni yleensä. Törmäsin häneen tällä viikolla, oli todella kylmä ja ahdistunut silloinkin. En pysty ymmärtämään.

Olen uupunut, raskaudesta, tunteista, väsymyksestä, työstä, paineista, taloudellisesti, tulevasta putkiremontista, ystävyydestä, kaikesta. Haluaisin vain että edes jonkin näistä olisi kunnossa. Jatkuva huono olo eli krapulaisuus vaan vie mun kaikki voimat. Mä toivon todella, että en turhaan voi näin huonosti vaan joku päivä tämä kaikki palkitaan.

Haluaisin että aurinko paistaisi ja voisin olla ulkona puistoissa koiran kanssa ja nauttia kesästä mutta tänäänkin vain satoi.

Olen ottanut masukuvia, lisäilen niitä tänne myöhemmin.

Tilasin digitaalisen viikkonäytöllisen clearbluen ja teen sen lähipäivinä, miksi? En tiedä.. kai haluan varmistua..

s + mini