Onkohan mun blogi jotenkin tylsä kun en saa kommentteja? Oonko kauhee marisija ja valittaja?

Töissä istuttu 10 tuntia 16 minuuttia. Jäljellä alle kaksi tuntia.. aamulla vein koiran hoitoon.. haen sen sieltä ja sit suuntaan Vantaalle vielä töiden jälkeen. Kauheen huono olo taas tänään, tajusin et se taitaa olla ummetusta taas vaihteeks. Mua ei lohduta tällä hetkellä edes loma kun oon vaan niin poikki. Oon miettinyt että oon ollut vapaalla kolmen viikon aikana 3 päivää. Ja näistä päivistä siis kaksi oli ylityöpäiviä. Mun olis pitänyt olla 5 päivää vapaalla. Näin mun esimiehen tänään, se oli ihan tyhmä mulle taas. Ihan sama. Mä vien sen raskaustodistuksen sille parin viikon päästä. Ja vaikka en usko että sitä paskaakaan kiinnostaa että olen raskaana. Niin mulle on ainakin viime päivinä tullut tosi paha mieli siit kuulemistilaisuudesta. Siellä puhuttiin mun olevan jotenkin ihan lusmu ja et mulla on keskittymisvaikeuksia jne jne. Todellisuudessa tääl ei oo puolet ajasta mitään tekemistä, nytkin työkaverit kattoo leffaa. Ja mä käytän niitten mielestä liikaa nettiä? Tottakai, vikahan on aina mussa. Netin käyttö on tässä firmassa ollut ana vapaata ja sitä tekee aivan jokainen, joka päivä ihan ilman salailua mutta yllättäen mun netin käyttö on jotenkin väärin. Ja plus et kuulemma annan asiakkaille erilaista palvelua, tottakai jos toinen huutaa saatana vittua toisessa päässä niin aika usein mäkään en täällä päässä voi olla muuta kuin "asia hoidetaan, kiitos hei". En mä tiiä. Jotenkin loukkaannuin.

Mä tiedän et palaan tähän asiaan uudelleen ja uudelleen ja periaatteessa tällä ei pitäisi olla väliä mutta kyllä sillä kuitenkin on. 

Musta tuntuu että mitä enemmän ihmiset kuulee, että olen raskaana, sitä vähemmän ystäviä mulla on. Toki perheen tuki on korvaamaton ja sillä pääsen pitkälle. Kaveri kenen kanssa matkustan ensi viikolla pyysi ex tempore lähtee eilen baariin. Ajattelin kovin optimistisena että käyn autolla pari tuntia istumassa terassilla. Mutta heidän lähtöntä venyi puolille öin jolloin en pysynyt enää hereillä. Kuulin että olivat menossa koko meijän tyttöporukalla. Noista tytöistä vain yksi tuli siis ajatelleeksi kutsua mukaan, muut varmaan ajattelivat että en raskaana lähde tai että eivät halua kohdata minua sen jälkeen kun en kertonut heille että olen raskaana. Tää jotenkin surettaa mua. Että mut jätetään automaattisesti ulkopuolelle, vaikka oon aina ollut mielestäni enemmän lähtijä kun kotiin jääjä. Tietysti joskus on ollut kertoja että olen ottanut auton alleni ettei tarvitse yömyöhään kärvistellä julkisissa humalaisten kanssa. 

Laskin että olen kertonut ainakin kymmenelle ihmiselle ystäväpiirissäni joista aktiivisesti on tekemisissäni kanssani oikeastaan vain kaksi. Kaksi muuta ovat kerran kaks kysyneet miten voin. Kolme ei ole missään tekemisissä, loput heittäneet kommentin saatuaan kuulla että olen raskaan ja kadonneet. 

Asiahan olisi helpompi käsitellä jos minulla olisi mies, toinen osapuoli jolle voisin joka aamu ja ilta valittaa, surra, itkeä, nauraa. Mutta kun olen yksin. Ja raskaana ja nää hormoonit. Usein koen että tulen jäämään lapsen kanssa niin kovin yksin ja en mä tiiä.. koen tän vapaudenriistona. Että automaattinen hylkäys lapsen saavalle. Sinkulle.Jotenkin niin väärin. 

Vain se, että on raskaana ei tarkoita sitä ettei minua kiinnosta muiden asiat. Vaan nimenomaan kiinnostaa. Ja haluan jakaa edelleen asioita kuten ennen ja jakaa omia ajatuksia ja tuntemuksia raskaudesta.

Mä oon tyytyväinen itseeni että jaksan käydä töissä vaikka tilanne sielläkin on välillä ollut vähän vaikea.. ja että raskaudesta huolimatta pystyn huolehtimaan kaikesta yksin, aivan kuten tähänkin asti. 

Mutta jokainen ihminen kaipaa muita. Ei välttämättä tarvitse, mutta kaipaa.

Tänään oon 20+0 viikkojen kunniaksi tuntenut kovin potkujen tyyppistä liikkumista masussa. 

Muuten sitä kysyisin kun rakenneultra on tiistaina, että voiko ne masun päältä ja sen lisäks tutkia vielä alakautta? Kun ei mun papereis niin sanota..

S