Eräs ystäväni tunnusti olevansa kateellinen toiselle ystävälleen joka on päättänyt raskautua. Tilanteen tekee hassuksi se, että minähän olen raskaana. Joka tapauksessa tämä ystäväni on siis aina halunnut lapsen ja elää parisuhteessa onnellisesti mutta mie haluaa lapsia vasta myöhemmin. Ja sitten hänen ystävänsä on myös parisuhteessa elävä mutta onneton koska suhde on ollut alust asti myrskyisä, hän petti miestään vähän aikaa sitten ja toinenkaan ei vaikuta ihan rehelliseltä. Joka tapauksessa tämä hänen ystävänsä on päättänyt tulla raskaaksi salaa mieheltään (mielestäni aika vaikea tavoite). Ja nyt tämä minun ystäväni on kateellinen hänelle siksi, että ajattelee miksi toinen voi saada lapsen vaikka kaikki asiat on hänellä huonosti, mukaan luettuna talous. Kun taas hän voisi miehensä kanssa olla täysin täydellinen perhe lapselle.Olin hyvin yllättynyt että hän käytti sanaa kateus tässä tilanteessa. En ole nimittäin koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka ovat kateellisia. Toki jotkut lapsettomuudesta pitkään kärsineet saattavat olla kateellisia tai vihaisia. Ja sen ymmärrän täysin mutta tätä tilannetta olen puolin ja toisin käännellyt ja tavallaan tiedän mitä hän tarkoittaa "ansaitsen enemmän lapsen kuin hän". Jolloin tullaan takaisin siihen,että hän ei ehkä usko että hännen ystävänsä ansaitsee lapsen. 

Haluaisin puuttua tähän asiaan. Sillä itse näin yksin äidiksi tulevana koen tämän kateuden todella inhottavana asiana. Enkö minäkään siis ansaitse lasta koska minulla ei ole täydelliset puitteet lapselle?

Kuka on ja ei ole täydellinen.

Siis en tunne hänen raskaaksi yrittävää ystävää mutta tiedän taustat ja olen kyllä samaa mieltä että lapsen ei kuulu syntyä riitaisaan ympäristöön ja rahaakin saisi olla vähän enemmän mutta mikä minä olen arvostelemaan muita?

Onhan maailmalla paljon nuorempiakin äitejä kuin minä ja ne on pärjänneet vallan mainiosta, tai vanhempia. 

Toisen raskaus ei ole kuitenkaan keneltäkään pois. 

S