Ollaan oltu todella kiireisiä, kerron siitä teille tässä hieman tarkemmin. Olen siis äärettömän väsynyt. Koko ajan "odotan" että helpottaisi. Kai se helpottaakin. Jouluna. Ehkä.

Meillä on alkanut hoito virallisesti tällä viikolla. Olisin voinut viedä jo 4 kertaa tällä viikolla mutta olimme käyneet aiemmin vain 2krt tutustumassa niin hoidon aloitus tehtiin pehmeämmin ja tyttö olikin hoidossa 2 päivää n.7 tuntia. Ens viikolla varmaan se 3 kertaa ja sen jälkeen normaali 4 vuoroa.

Olen aloittanut työt mutta en tosissaan tee vielä tällä tai ensi viikolla neljää vuoroa mikä on jatkossa vakio.

Olo on ollut haikea ja samalla helpottunut. Olen kävellyt reippaasti tarhaan aamuisin, samalla lenkittäen koiran. Harmittaa vaan tuo kylmyys koska nyt näyttää siltä että meillä ollaan flunssassa, nenä vuotaa molemmilla. En tosian tiedä miksi tyttö heräilee niin kovin öisin, olemme valvoneet enemmän tai vähemmän 4 yötä tällä viikolla, ainoastaan toissa yönä keskiviikkona sain nukkua ruhtinaalliset 6 tuntia. Toisina öinä on valvottu 4-5 asti ja nukuttu pari tuntia. Mitenkö jaksan? En todellakaan tiedä. Ilman tätä hoidon aloitusta olisin varmaan vieläkin enemmän väsynyt. Jotenkin olen vaan koko ajan ajatellut että haluan että hoito alkaa sen takia että saataisiin se "alku" lähtemään käyntiin. Ja tavallaan on myös hyvä tyttärelleni että hän pääsee tapaamaan muitakin lapsosia. Siellä on 2 poikaa, 1 tyttö. Kaikki alle 3 vuotiaita. Ihania!

Minulla oli kolmekymppiset. Pidin oikein komeat juhlat ja niiden juhlien järjestelyyn meni tuhat iltaa askarrellessa koristeita ja käymällä eri paikoissa tilaamassa kakkua ja varaamassa tiloja. Juhlat jäi hiukan lyhyeen kun kaikki halusivat ajoissa kotiin. Hieman petyin mutta tämän uupumuksen keskellä minullekin oli ihan hyvä päästä lepäämään kotiin.

Myytiin asunto. Pitkän, haikean ja surullisen myyntiprosessin jälkeen luovutin. Halusin vaan lopettaa myynnin ja sen stressin. Tajusin, että vaikka asunnon myyminen olisi huono ajatus sillä hinnalla niin en kestänyt ajatusta siitä että joutuisin aloittamaan saman prosessin ensi kesänä uudelleen kun julkisivuremontti valmistuiti ja sen lyhentäminen alkaisi. Joten kaupat allekirjoitettiin ja nyt pitäisi löytää uusi koti meille vuoden loppuun mennessä. Joku voisi luulla että tämä on ihana asia mutta minulle se tuntuu olevan mahdottomuus.

Ensinäkin oma pankkini kieltäytyi antamasta minulle lainaa enää. Johtuen siitä että heillä on kiristynyt systeemit ja minulle pitäisi olla 20% sijoittaa oma pääomaa uuteen asuntoon. Ja koska myin asuntoni halvemmalla mitä ostin ja kovan välityspalkkion niin pankkihan veloitti vielä kaiken kukkuraksi kiinteän koron korkoerotuksen (toivottavasti joku siellä tietää mitä meinaan) joka oli myös useampia tuhansia. Loppujen lopuksi asuntokaupat maksoivat minulle tappiota ainakin 15 000e ja minulle ei oikeastaan pahemmin jäänyt mitään, muutama hassu tonni seuraavaan kämppääm. Ja näin ihana kämppä meni seuraaville. En tiedä mitä ajattelisin tästä. En ole oikein sisäistänyt tapahtunuttu. Olen katsellut vaihteeksi sitten vuokra-asuntoja mutta nekin on kyllä kieltämättä todella kalliita. Ja alueista en halua kamalasti tinkiä kun saimme hoitopaikan tästä kävelymatkan päästä.

Eli elämme suuren muutoksen aikaa. Tyttö aloitti hoidon, minä olen kohta 4 päivää viikossa töissä (olen tehnyt töitä koko ajan äitiyslomalla mutta en samalla tavalla kumminkaan) ja olemme muuttamassa uuteen paikkaan.

Niin ja tuleva talvi, pimeys ja kylmyys ei yhtään nappaa!

Mitä pikkuiselle kuuluu?

Hän on alkanut kovasti sanomaan tavuja, edelleenkään ei saa selvää että mitä.

Tykkää hirmuisesti kirjoista, kääntelee kirjan sivuja ja puhelee itsekseen. Lisäksi olen saanut hänet rakastumaan veteen ja suihkuun/kylpyyn jälleen.

Pituutta on varmaan jotain yli 70cm, siro hän on edelleen käyttää kokoa 68 mutta siinäkin on edelleen osa sopivia ja osa isoja. Esim. Lindexin koko 68 sopii, muut isompia.

Hän on oppinut alle parissa viikossa ryömimään hurjasti mutta siltikään ei montaa metriä liiku. Mitään muuta liikettä ei ole. Pystyy istumaan pientä tukea vasten mutta on lyönyt päänsä usein.

Tykkää piiloleikeistä ja haluaa roikkua äidissä koko ajan. Jos kävelen huoneesta ulos alkaa kauhee itku ja ei rauhotu vaikka puhuisin hänelle vaan haluu syliin.

Niin ja aivan loistava juttu että hän on alkanut näyttämään käsillään että haluaa syliin, nostaa ne ylös. Jotenkin sydämessä asti tuntuu kun hän niin tekee. Pikku tyttöni,rakastan sinua.

mama