Ompas jännää olla äitiyslomalla. Pahoittelen että en ole tullut tällä viikolla kirjoittelemaan. Alku viiko meni valmistellessa äitiyslomalle jäämistä ja kun jäin kotiin niin yks kaks satutin jalkani niin pahasti että se on oikeastaan hallinnut viime päiviäni. Olen kahtena päivänä uskaltautunut kaupoille ostelemaan vauvalle tarvikkeita ja eilen mentiin kirppiksille mut aivan tuskaa ollut koko juttu heti tunti kotiin lähdön jälkeen. Jalka on myös turvonnut ja sininen, ei taida ihan verikään kiertää sinne normaalisti. Joka tapauksessa halusin tulla kertomaan kuulumisia.

Tähän viikkoon on liittynyt paljon tunteita. Liittyen lapsen syntymään, omaan itseeni. Siis olen jotenkin surustellut sitä että musta ei ole mitään ns. omaa jäljellä. Tää loppuaika raskaudesta kotoan tuntuu todella vaikealta ja ennen kaikkea yksinäiseltä. Vaikka oonkin viettänyt paljon aikaa äidin kanssa tällä viikola niin hänkin on huolissaan alakuloisuudestani. Ystäväni eivät pidä pahemmin yhteyttä, suurin osa juhlii ja pitää hauskaa. Minä en voi juhlia nyt ennen kuin lapsi syntyy tai edes nauttia lasillista viiniä kotona viikonloppuna. Öisin valvon. Selkään sattuu. Olen ruma ja lihava. Eikä vierellä ole miestä kuka sanois, että hei kyl sä oot kaunis. Joka jakaisi pelot mitä liittyy lapsen synnytykseen ja elämään sen jälkeen. Olen vain niin yksin. Mutta sitten nielen nämä tunteet ja totean, että kyllä mä pärjään. Ja kohta en ole enää koskaan yksin!

Hyviäkin uutisia on. Olen jo aloittanut vauvan huoneen laittamisen ja vihdoin 2,5kk :n jälkeen noudun tänään postista Twinkle twinkle little star sisustustarran vauvan sängyn yläpuolelle, ei hitto mä oon siit ilonen! Sit vauvan vaunujen renkaat on vihdoin tilattu.

Lisäksi kaikki kelan päätökset tuli.

Mä en tule saamaan asumistukea, mikä oli pettymys. Muut rahat miinus verot, mukaan luettuna lapsilisä, elastustuki + yksinhuoltajan korotus tekee n.70% mun palkasta. Ja tää ei välttämättä riitä. Mulle kuitenkin sanottiin että asumistukea voi hakea uudelleen tai pyytää tarkistuttamaan sitten kun vauvan syntyy ja putkiremontti paukahtaa päälle.

Tässä vaiheessa sanoisin että jos mulla olis pienemmät asumiskulut niin eläisin tolla rahalla ihan jees. Mutta koska mulla on tää kallis asunto täs Helsingis niin sen pitäminen edellyttää tiettyjä kompromisseja. Ja nyt tässä vaiheessa oon sitä mieltä että turhaan ala stressaamaan asioista vaan odottelen sinne lapsen syntymään ja sit katotaan uusiks.

Tällä hetkellä niin kauan kuin toi jalka vaivaa joudun olemaan paljon kotona. mutta heti kun se paranee niin lähden käymään jouluostoksilla jne. Tällä viikolla kävin maalikaupassakin mut maalit oli niin kalliita että en ole vielä hionut tai maalannut vauvan sänkyä, mut se ois ens viikon projekti=)

S