Sunnuntaina tultuani kotiin äidiltä joskus 21.30 mun piti tyhjentää autosta kaksi isoa matkalaukullista tavaraa taas rappusia pitkin ylös kotiin. Ja kotiin päästyäni tajuan että äidin pakkaama lihakastike on pitkin laukkua, liannut mm. puhelimen, koruja, neuleen, puhelimen, harjan jne. Sit tajuan vielä hetkeä myöhemmin unohtaneeni laturin Vantaalle. Meinas tulla itku. Tuntu et kaikki vitun asiat menee pieleen.

No äiti rakas eilen kävi kiikuttamassa sen laturin illalla postiluukustani. Mutta eilen maanantaina mä heräsin ilman kännykkää jo 8.50 ja lähdin koiran kanssa ajelemaan Espoon Mankkiin hakemaan mun kaveria ja sen perhettä kyytiin.Eli mun ystävä joka asuu Hämeenlinnassa on nyt vuodelevossa raskauden edettyä pisteeseen että alkoi enteillä kroppa synnytystä. Ja hänellä jo entuudestaa aikuinen tytär ja lapsenlapsi. Joten kävin hakemassa kyytiin siis ystäväni tyttären, hänen miehensä ja pienen poikansa. Alun perin mun piti mennä vain tyttären kanssa kahdestaa mutta sain kuulla viime tingassa, että tyttären mieskin lähtee mukaan jotta perillä ystäväni mies ja tämä hänen tyttärensä mies voisivat siirrellä huonekaluja kun heillä on omakotitalonsa remontti käynnissä. 

Olin jo päästyäni Espooseen ajanut 30 min. Ja jouduin odottelemaan perheen kyytiin tuloa 30 min kun heillä vaan kesti ja kesti. Eli lähdettiin matkaan kohti Hämeenlinnaa 11.30 ja oltiin perillä lähemmäs kello 14. Olin aivan suoraan sanottuna rikki siinä vaiheessa. Syy miksi meillä meni niin pitkään oli se, että matkalla perhe halusi pysähtyä syömään johonkin jos perillä ei ruoka heille kelpaisikaan. Kävihän se mulla, pysähdyttiin syömään kebabit mutta ajaminen muuttui tukalammaksi kun olin istunut autossa alkaen 10.30.

Kun lähdimme reissuun sain 20e rahaa. Mutta maksoin ruoat matkalla, eli 14euroa. Joten olin saanut vain 6 euroa bensarahaa. Sain myöhemmin 7e lisää. Mutta bensoihin meni oikeasti 30e. Ei tuntunut siltä että meni ihan nappiin. Varsinkin kun kyseinen henkilö kyseli koko ajan minne pysähdytään ostamaan jotain "hyvää". Myös takas tullessa.

Ystäväni joka on vuodelevossa on aloittanut tupakan polttamisen salaa kaikilta, mm. myös omalta mieheltään. Mutta koska hän on vuodelevossa, hän ei pääse ostamaan sitä. Edellisenä iltana hän oli laittanut minulle tekstiviestin missä pyysi salaa ostamaan tupakkaa hänelle jotta voisin toimittaa ne Hämeenlinnaan seuraavana päivänä. Kieltäydyin siitä koska en halua että hänen vauvalleen tapahtuu mitään ja näen asian niin että on väärin että hän edes kysyy. Päästyäni perille hän kysyi kuitenkin olinko ostanut tupakkaa hänelle, kun kerroin että en ole niin hän aloitti painostamisen. Painostaminen jatkui koko päivän.

Ensinäkin en ehtinyt varttia istumaan kun kyydissäni tullut tytär alkoi haaveilla pullasta. Pakko saada pullaa, voitaisko saada pullaa, kuka lähtee ostamaan pullaa. Koska olin ainoa paikalla ollut kuski niin ei voinut muuta kuin lähteä hakee pullaa. Tähän syssyyn ystäväni näki tilaisuuden pyytää minua tuomaan tupakkaa hänelle. Vaikka sanoin että en tuo niin hän antoi rahaa tyttärelleen josta minun piti jotenkin salaa ostaa tupakkaa. Kun päästiin kauppaan olin jo valmis ostamaan tupakkaa kun hänen tyttärensä sai tietää tuli kauhee show. Tietenkin hän oli vihainen äidilleen siitä, että oli valmis vaarantamaan lapsensa terveyden oman itsekkyytensä takia. Sanoin että en halua ostaa tupakkaa hänelle mutta painostus oli jo alkanut ahdistamaan minua. Puhuimme varmaan puoli tuntia asiast yhdessä ja lopulta päädyimme siihen että emme osta. Eikä tytär muutenkaan suostunut antamaan rahaa tupakkaan. Palasimme pullien kanssa ja sitten vasta tilanne alkoihin inhottaa.

Ystäväni alkoi olla ahdistavan inhottava kun kerroin että en tuonut tupakkaa. Hän kysyi miksi ja vastasin että tiedät kyllä miksi ja toisekseen tyttäresi sai tietää eikä antanut rahaa minulle. Joten ei mennyt aikaakaan kun ystäväni alkoi pyytämään tyttäreltään rahoja jotka oli ylimääräisenä hänelle antanut jotta saisi minut uudelleen suostuteltua tupakan ostoon. Hänen tyttärensä ei suostunut antamaan rahaa ja sanoi äidilleen että saat itse käydä kaupassa ostamassa tupakkasi jos kerta niin paljon sitä haluat.

Ystäväni kysyi keittiössä joskus 17 aikoihin että menisinkö ostamaan, sanoin vaan et en mä jaksa ravata koko ajan.

Luulin jo tässä vaiheessa että tilanne olisi ohi. Yli tuntiin emme puhuneet tupakasta. Olimme jo valmistautumassa lähtöön noin 18 aikaan illalla kun ystäväni kysyi uudelleen lähdenkö ostamaan,sitten en enää kestänyt. Halusin sen helvetin loppuvan. Minulla meni totaalisesti fiilis. Kun aikuiselle ihmiselle sanoo viisi kertaa, että ei käy ja se jatkaa ja jatkaa niin itselleni tuli ainakin se piste vastaan että menen ostamaan nyt sitä tupakkaa vaan saadakseni sen pois kimpusta ja todellakin aion vältellä koko ihmistä jatkossa. Mulle riitti. Joten ajoin taas sinne kiskalle, ostin omilla rahoillani tupakkaaskin, löin sen hänelle käteen ja sanoin muille et lähetään nyt kotiin ajelemaan.

Matka kotiin kesti 2,5 tuntia. Jos olisin ajanut suoraan omaan kotiini olisin säästänyt ainakin 45 min. Mutta ajoin taas Mankkiin. Kotimatka pimeässä, kesärenkailla tuntui ihan kauhealta. Kaduin että olin edes lähtenyt sinne. Olin vihainen, pettynyt ja surullinen. 

Onneksi sain sieltä lainaan imetystyynyn koska 5 tunnin ajamiset tuntuivat jo kropassa kunnolla.Ja postissa oli tullut Anita vyö. Kuitenkin tuli koko yö valvottua, herätys töihin oli tänään kello 6.

Ja vitutus eilisestä ei ole laantunut. Tällä hetkellä mua ei vois vähempää kiinnostaa mitä sille tapahtuu.

Viikko sitten menin hänen tyttärensä kanssa Espoon Ikeaan, hain hänet kyytiin ja lähellä hänen kotiaan Mankissa ajoin kameraan ja sain 70 euron sakot. kuka ne maksaa? Tietysti minä.- Mua vituttaa maailmassa eniten hyväksikäyttö ja en siedä semmosta.

Mä olen liian kiltti, tiedän sen. joskus, välillä. Joku vois sanoa että omapahan on syysi mutta ei se ole niin yksinkertaista. Aina kun tämän ystävän kanssa sopii jotain niin juttu menee ihan toisella tavalla, huomaan nyt vasta kui joudun hänen takiaan aina tekemään palveluksia. Esim. ei kukaan ollut kertonut mulle että miehet on sopineet että siirtelevät siellä kaappeja, tän piti olla meijän tyttöjen päivä jolloin höpötellään vauvajuttuja jne..

Hohhoijaa. 

En tiiä jaksaako kukaan edes välittää mutta juuri nyt tuntuu vaan siltä, että kukaan ei ajattele mua tai mun jaksamista.

S