Töissä mennyt tänän hyvin. Nukuin viime yönä 7 tuntia mutta sain itseni suhteellisen kivuttomasti ylös ja lenkille koiran kanssa. Sinne se jäi, mun evakko asuntoon yksin ekan kerran. Laitoin huoneen oven kiinni että jos kämppis tulee kotiin niin koira ei oo heti jaloissa.

Tämän viikon ohjelma ennen jussia;

Keskiviikkona menen katsomaan asuntoa, se on ihan lähellä ja 35 neliötä ja suurin piirtein saman hintainen kuin tää mun huone tääl kimppakämpässä.

Kaveri kenelle kerroin eilen raskaudestani alkoi heti selittämään siitä, että mitäs jos koirani ei hyväksykään lasta? Kun tätäkin tapahtuu. Ihan hyvä huomio. Mutta eiköhän se ole sitten sen ajan murhe. Ihan turha alkaa nyt lisää mua tommosilla asioilla vaivaamaan, ihan tarpeeksi muutakin tässä.

Toinen ystävä joka on tiennyt alusta asti ja suurin piirtein hylkäs mut on tänään ekan kerran 8 viikon jälkeen kysynyt, että mitä kuuluu. Olen yllättynyt, koska viime viikolla se käveli mua kadulla vastaan ja piiloutu johonkin puun taakse suurin piirtein.  Joskus mietin et onko tää mun elämä ihan komediaa vai mitä.

 

 

974893_10152910296990463_2140378507_n-no973795_10152910911980463_967292051_n-nor

Tavoitteena on yrittää nyt panostaa tähän syömiseen, en syö monipuolisesti.