Voi että mikä helvetillinen ilta. Eilen pääsin töistä 15.30, väsyneenä mutta kuitenkin toiveikkaana menin tyhjentämään kolme jätesäkkiä oman asuntoni rappuun. En jaksanut kantaa niitä ylös ja tarvitsin auton tyhjäksi sillä olimme sopineet että kello 17 lähdetään porukalla mun autolla asunnolle siivoamaan putkiremontin jälkiä. Olin äidille 16.15, käytin koiran ja söimme. Kello 17 kaksi veljistäni joiden piti tulla tekivät suoraan sanottuna oharit. Älkää kysykö miksi. Toinen nukkui ja toinen keksi parempaa tekemistä. Ja uskokaa tai älkää tämä ei ole eka kerta. Mua vaan säälitti se, että mä olen raskaana ja en saa liikutella isoja huonekaluja ja äitillä on todettu hiljattain sairaus joka kieltää urheilun ja rasituksen. Joten jäljelle jäi vain 17-vuotias veljeni jonka varaan pistin koko homman.

Odoteltuamme kuitenkin tunnin toisia veljiäni olimme jo kaikki kypsiä. Paikalle päästyämme kello 18 jälkeen oli oikeesti aika järkyttävää, että mistä alottaa. 

Aloitimma makuuhuoneesta. Veimme suosiolla kaikki jätesäkit (9 kappaletta) ja pahvilaatikot pieneen vaatehuoneeseeni siivoamatta sitä sen koommin. Ja sitten alkoi se pahin siivoominen. Eli pölyjen ja lian peseminen seiniltä sekä listoilta ja lattioilta. Sitten pystyssä olleen Malm-parivuoteen kääntäminen aluksi toisin päin ja sitten kaataminen makuulle. Ja sitten vasta reimu ratkesi: uuden ostamani imurimen töpselin pää oli vääntynyt ihan vinoon ilmeisesti remppamiesten joko astumisesta tai sitten sen päälle on aseteltu jotain. Tässä vaiheessa mulla alko nousta savua korvista. Miten helvetissä saan kämpän pölystä siistiksi ilman imuria? Sitten alko muillakin olla jo hermot kireellä.

Saatiin makuuhuoneessa jumalattoman iso ja painava tv-taso siirrettyä olkkariin jonka jälkeen pystyttiin joten kuten siirtämään makuuhuoneen tavarat paikoilleen. Sängylle meni sitten lisää pientä tavaraa eli pahvilaatikoita ja jätesäkkejä. Sitten olohuoneeseen.

Olohuone missä oli keskellä pientä huonetta valtava puinen ruokapöytä. Kaksi sohvaa pystyssä. Matot muoveissa. Ja varmaan 20 pussia/laatikkoa tavaraa. Plus että tän ruokapöydän päällä ja alla oli tuhat pussia, tavaraa. Siirrettiin sitten tavaroita eteieseen, keittiöön ja vaatehuooneeseen ja sitten aloitimme liikuttelemaan isompia huonekaluja. Aluksi piti saada sohvat ja tv siirrettyä toiselle puolelle huonetta jotta saadaan keittiönpöytä keittiöön. Se hoitui suht ookoo. Minähän en saanut kanniskella mitään joten kanniskelun hoiti äiti ja veljeni. Päätimme että emme keskity nyt keittiiön tai seiniin ja pölyihin. Saimma huonekalut (suurimmat) joten kuten omille paikoilleen kunnes tuli sota. Veljeni lähti ovet paukkuen haistatellen kotiin ja minä jäin itkemään äidin ollessa vieressä ihan rättipoikki väsynyt. Mua satutti koska yritin nostaa peilikaappia kun äiti kielsi sen koska olen raskaana ja sanoin, että "en halua kattoa vierestä kun vaan te nostelette ja väsytte". Sitten veljeni vaan alkoi haukkumaan, että "sinä se meistä kolmesta olet se joka on väsynyt etkä halua tehä mitään". Suoraan sanottuna tilanne kärjistyi haistatteluksi ja tuli puolin ja toisin haukuttua. Ihan hyvä että lähti. Kuinka sydämetöntä sanoa, että en tee kun olen raskaana ja nimenomaan tein ja paljonkin vaikka sattui. Kun pääsimme kotiin, itkin monta tuntia.

Koko kämppä on päin helvettiä. En ikinä saa sitä kuntoon. Eikä mulla ole ketään joka auttais. 

Surullinen S