Käytiin neuvolassa, oli ihanaa saada taas tytölle mittoja;

Paino 3155 (2960) Yhteensä 3 viikossa 730g

Pituus 50cm

Lääkäri määräs silmään antibiootit, ei ottanut kantaa muihin vaivoihin ja tutki vaan korvat.

Oltiin 11.45 kahvittelemassa kaverin kanssa yhes kauppakeskuksessa ja aika pian tyttö heräs ja oli itkunen. Annoin maitoa, nukahti pariks tunniks. Käytiin ruokakaupassa ja kateltiin jos tytölle ois löytynyt lämmint pipoa kun kaikki mitä meil on ei oo oikeen kokosii tai tarpeeks lämpimii näillä keleillä, ei löytynyt. 

Jo ennen kuin päästiin kotiin päin ajelee alkoi se itku siinä 15.30. Kotona toki koiran lenkki ekana mut se oli taas lyhyt eikä menty pitkälle kuten ei aamullakaan kun oli pakkasta niin paljon.

Sit aattelin et nyt nukutaan koska mulla alkaa olla tosi pahat univelat. Annoin tytölle maitoa, melkein 45 min ja sit mentiin koko poppoo sänkyyn mut ei se tyttö antanut mun nukkua, se vaan kitis ja inis koko sen 1,5h. Sit noustiin kattelee Emmerdalea, tyttö oli siin vaiheessa ollut 3h hereillä. Mutta vaikutti iloselta joten vähän hieroin ja jumpattiin. 

Joskus 20 aikaan tyttö alko väsyä, syötin ja alko vaikuttaa uniselta, vein makkariin mut pian se itki taas.

Sitä sit jatku, semmosta väsynyt itkua sieltä kello 20 tonne 23.. Mä soitin äidille itkien. Mä olin kylvettänytkin tytön ekan kerran mistä se tykkäs tosi paljon, vain saadakseni sen rentoutumaan ja nukkumaan ja sainkin sänkyyn niin että oksens kaikki lakanat manaaja-meiningillä täyteen oksua.

No vaihdettuani hänelle uudelleen vaatteet sain hänet tuuditettua maidon saattelemana uneen. Olin jo ehtinyt riisumaan vaatteet koska kuvittelin että tyttö olis viihtynyt lattialämmityksen ansiosta siinä kylppärin lattialla oman kylpynsä jälkeen jotta mäkin olisin voinut ottaa suihkun ja tyttö sai olla hetken ilman vaippaa että punanen peppu saisi tuulettua mutta se itku alko heti ja mä meninki sit nukuttamaan makkariin. Ja kun se toisen kerran viiden minuutin sisään itki mut suihkusta märkänä ulos juosten jolloni läin jalkani kirjahyllyyn ja kun yritin jäätyessäni maitoa tytölle lämmittää niin itku oli jo sitä luokkaa et sydän särkyy. Noh eihän se mitään tyttö ei vaan rauhottunut .. Lopulta soitin äitille ja sanoin et mä en jaksa tää on nyt valvonut 16 asti ja ennen sitäkään se ei nukkunut kuin muutaman hassun tunnin, mitä teen ...

Lopulta laitoin ekan kerran mahalle nukkumaan kun äiti neuvo. Joku puol tuntii siin vierellä oltuani sain tytön selkää hieromalla tytön nukahtamaan ja menin kuivaamaan tukan yms.. Tässä nyt oon. 

Söin iltapalaa, tiskasin, pesin kylppärin, laitoin pyykkii yms yms.. oon ihan tööt. Väsymyksestä. Ja tytöstä. Oon niin huolissani kun toisen masu on pipi enkä voi tehdä mitään. Se on selvästi väsynyt ja mä alan turhautumaan kun en tiedä miten voisin auttaa. Agh.

Soiteltiin sen 9 kymppisen mummon kans. Tai siis hän soitti, en taaskaan pystynyt vastaamaan, tuli tekstiviesti. Ja nyt poiketen joka päiväisestä hommasta mä soitin hänelle takaisin koska lupasin tänään soittaa. No yritin kertoa, että masuvaivoja ja sillä viisiin.. hän halusi että lähden lastensairaalaan lapsen kanssa. Joo ihan hyvä idea, olenhan itsekin sitä harkinnut. Mutta hän tarkoittikin, että ihan pariksi yöksi. Eihän nyt sairaalaan huvikseen voi mennä. Okei kiva juttu että mä en saa nukuttua ja oon yksinhuoltaja ja tarviin apua mutta en mä usko että se riittää syyksi vaan tyttö pitäisi tutkia ja mikäli hänellä olisi jotain mikä antaisi syyn jättää meijät sinne niin ehkä sitten mutta yritäpä nyt selittää sitä yhdelle vanhemmalle rouvalle.. hän sitten tyrkytti sairaalan numeroa. Yritin siinä sitten kesken itkujen soitella numeroon joka on vaan uudelleen ja uudelleen varattu no sit tää rouva soittaa taas ja kysyy että sainko ketään kiinni. joo en saanut... noh loppu hyvin kaikki hyvin. Olis pitänyt ostaa tänään apteekissa Cuplatonia tai jotain Dysfalii.. Molempia kehuttu masuvaivoihin toimineet mutta en koe että olisi oikein noin pienelle vauvalle kaikkia apteekin juttuja ostella ja jotenkin yritin kuvitella, että ehkä ne pelkät antibiootit auttais ja saatais tyttö niillä rauhottumaan.. se jää nyt nähtäväksi, ainakin tän illan perusteella masu vaivaa edelleen eikä sillä ole mitään tekemistä silmätulehduksen kanssa.

Hyvä asia että otin yhteyttä alueellisen kotihoidon numeroon ja sieltä soitettiin takaisin. Vielä emme sopineet että kuinka usein kuinka monta tuntia tarvitsen apua mutta lupasivat soittaa takaisin maanantaina jotta voimme sopia asioista tarkemmin. 

Menen kirjoittamaan vielä vähän jatkoa synnytyskertomukseen...

S