Olin saanut kommentin, että mitäs jos käyttäisin blogin kirjoittamisen ajan tyttöön. Hyvä ehdotus. Mutta tää paikka on mulle tosiaan semmonen terapian muoto, anteeksi jos teksti on ollut viime aikoina negatiivista tytön syntymän jälkeen. Haluan kuitenkin merkintöjä tänne joka päivä jotta voin täältä kerätä palasia tytön vauvakirjaan muistoksi. Siis myös niitä negatiivisia.

Ymmärrän, että on ihmisiä jotka kärsii lapsettomuudesta ja olen itsekin ollut samanlaisessa tilanteessa, En ehkä vaikuta siltä, mutta oltiin jo hakeutumassa hoitoihin edellisessä suhteessa. Se että tulin raskaaksi nykyiselle niin helposti ei tarkoita sitä, että en ymmärtäisi lapsettomuudesta kärsiviä tai arvostaisi äitiyttä.

Mun mielestä on kuitenkin turha kaunistella totuutta, tällasta meillä on MUTTA se ei ole vain ja ainoastaan sitä. Ehkä juuri nyt on väsymyksen takia teksti juurikin raskasta luettavaa mutta ei se ole mikään maailman loppu. Moni kamppailee samanlaisten asioiden kanssa oli sitten yksin tai kaksin, mutta esikoisen kanssahan juuri opetellaan näitä asioita.

Mua ehkä harmittaakin se, että olen niin kauan tätä halunnut ja juuri nyt tuntuu jotenkin väärältä kun en pysty nauttimaan kaikesta täysin, mutta en halua myöskään vääristellä sitä itselleni kuin rankkaa tää on. Ainakin muistan tän ajan sitten myöhemmin. Moni sanoo että tää aika menee sumussa ja mulle on tärkeää että mä olen tietoinen mun tunteista ja henkisestä voinnista koko ajan.

Ei ihminen ole kone, kyllä se näkyy jokaisessa lapsiperheessä.. mutta näin se vaan on ja kyllä se siitä.. Pikku hiljaa.

Niin ja tyttö nukahti nyt näköjään lopulta oikeasti joten nyt mulla on sitten aikaa katsella telkkua ja kirjottaa tänne. Ei se ole pois meijän ajasta.

S