Mulla oli laskettuaika 28.12.2013 lauantaina. Mutta ainahan oli ollut puhettu siitä, että laskettu olisi oikeasti ollut 30.12.2013.

31.12.2013 aamulla kello 6.09 minulla meni lapsivedet, tunsin sängyssä nukkuessani että jotain lorahti housuihin kääntäessäni kylkeä. 

Aika pian nousinkin vessaan ja niinhän se oli, lapsivesi oli ihan selvä juttu, sitä tuli runsaasti ja se oli juurikin sellaista väritöntä ja mukamas hajutonta mutta pieni kummallinen ekhä vähän ällökkin haju siinä oli. Soitin Kättärille. Kyseltiin onko supistuksia, onko lapsivesi vihreää jne. Sain ohjeen tulla illalla 17-18 aikaan Kättärille. Minulle sanottiin, että voin hyvin ottaa aamupalaa jne.. Olin hieman paniikissa joten lähdin viemään koiraa ulos vaikka olin hädin tuskin nukkunut 3 tuntia. Muistan sen, että vesien mentyä alkoi kauhea horkka. Koiranlenkin ajan lapsivettä lorahteli verkkareiden toiseen lahkeeseen melkein jokaisella askeleella ja kirosin että olin jättänyt siteitä ostamatta.Kotona laitoin koiranhoitajalle viestiä että voisivat jossain vaiheessa tulla hakemaan koiran, en tosin pelotellut ketään koska itselläni oli tyyni ja rauhallinen olo huolimatta pienestä jännityksestä.En saanut unta vaikka yritin, pelkästin että supistukset alkavat pian ja se on sitten menoa. Joten pakkailin laukkua ja psyykkasin itseäni. Kello 10 aikoihin sain tietää, että koira haettaisiin 13-14 aikoihin. Ei siis mitään kiirettä, en vain jaksanut viedä koiraa enää ulos kun lapsivettä tuli koko ajan enemmän tai vähemmän. Olin pitkässä kuumassa suihkussa 13 aikoihin kun veljeni ja hänen tyttöystävänsä ilmestyivät oven taakse. Olin ennen sitä ollut pitkään puhelimessa varmaan kaikkien mun ystävien ja perheen jäsenten kanssa niin katos ajantaju.. oli aika kauheeta siinä horkassa keskeyttää suihku ja kerätä koiran kamppeet yms. hoitajille. Kun koira vietiin olin vähän ehkä peloissani, koska nyt olin yksin. Pian samainen veljeni soittikin äidin käskemänä ja ehdotti että heittäisi minut Kättärillä illalla. Olin mielessäni valmistaunut siihen, että synnytys käynnistetään illalla Kättärillä. Soitin sinne varmistuakseni asiasta ja minulle kerrottiin, että heillä on 24 tunnin raja näissä tapauksissa missä on lapsivesi mennyt eikä lapsella tai äidillä ole mitään suoranaista hätää. Kysyin, että mitä sitten paikan päällä tapahtuu niin kerrottiin, että minulta otetaan verta ja pääsen käyrille, koko homma kestää n.1,5h ja sit pääsen luultavasti kotiin viettämään uutta vuotta. Olin hiemna pettynyt, olin perunut koko illan ohjelman enkä ollut juhlatuulella. Ja jos veljeni heittäisi minut sinne, en haluaisi pyytää häntä odottamaan kun tiesin että hänellä oli uuden vuoden suunnitelmia. Joten joutuisin tulemaan taksilla kotiin ja palaamaan seuraavana aamuna luultavasti taksilla takaisin. Kuitenkaan puhelimeen vastannut kätilö ei voinut luvata että saisin jäädä yöksi.

Joskus 18 aikoihin LIEVÄSTI myöhässä tulivatkin sitten kaksi veljistäni heittämään minua Kättärille ja toinen saattoi vielä osastolle. Pyysin häntä koko ajan lähtemään. En tiennyt tehdäänkö minulle heti alapää tutkimus, sitä jännitin. Tosiasiassa sellaista ei koskaan edes tehty. Pääsin käyrille, minulta otettiin verta ja sain maata rauhassa huoneessa jossa ei ollut muita potilaita. Koko juttu kesti 50min, minulle kerrottiin etät mitään infektioita/tulehduksia ei ole ja käyrillä ei tapahtunut paljoa mitään joten sain lähteä yöksi kotiin. Kello 8 minun tuli olla takaisin. Veljeni oli lähtenyt, häntä harmitti jälkeen päin koska olisi kuulemma voinut hyvin odottaa sen 50 min. Minäkin mokoma olin raahannut kaksi isoa kassia sairaalaan mukanani ja jouduin raahaamaan takaisin. Sain onneksi taksin hyvin nopeasti aulasta tilaamalla ja olinkin kotona jo hyvissä ajoin. Ilmoitin heti ystävälleni että osallistun heidän illan istujaisiin ja kirosin että en ollut mennyt omalla autolla Kättärille. Lähdin omalla autolal ystävälleni joka asuu ihan lähistöllä. Ilta oli kaikin puolin ihana, mitä nyt lapsivedet lorahteli aina vähän väliä housuihin mutta olin saanut Kättäriltä mukaan isoja siteitä jotka piti kaiken. 

Lähdin kotiin 00.40, oltin sängyssä 01.00. Nukahdin ehkä tuntia myöhemmin ja hädin tuskin nukuin.. kun kello 3 alkoi supistukset. Heräsin järkyttävään kipuun selässäni, en pystynyt yhtääkkiä nojaamaan selkääni mitenkään vaan tuntui että polttava kipu ja selkä olisivat tulessa. Kun kävin vessassa tajusin että kyseessä onkin supistukset, alkoi tulla semmoisia outoja kramppeja ja jouduin puristamaan jostain kun sen krampin kipu yltyi ja sen jälkeen lähti laantumaan.. Soitin Kättärille, siellä neuvottiin olemaan rauhassa vaan kotona mutta tulemaan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti paikalle. Mua alko jännittämään, syntyykö lapsi kotiin. Niin ei tietenkään käynyt.. Joskus 6 aikoihin nousin. Tilasin ekan kerran tekstiviestillä taksin joka tuli 5 minuutissa (tilataksi vielä) ja matkasin pimeässä uuden vuoden yössä Kättärille. Muistan kattoneeni ulos ikkunasta ja miettineeni että tästä tulee pitkä päivä ja tulen kohta takaisin kotiin vauvan kanssa. Meitä olsii kohta kaksi. Tapaisin lapseni. Ihanan pienen ihmeeni. Rakas lapseni.

Sairaalassa pääsin aluksu aamupalalle, muistan ottaneeni teetä ja puristaneen jokaisen supistuksen kohdalla nojatuolia niin että kaikki muut syömässä olleet tuijottivat minua. Heti sen jälkeen minut ohjattiin huoneeseen kahden muun ihmisen kanssa ja käyrät laitettiin mahaan kiinni. Selvisi että supistuksia tuli mutta ne oli aika lieviä. Joskus pari tuntia myöhemmin minut otti vastana lääräki, pääsin onneksi toiseen huoneeseen tarkastukseen, mukaan tuli myös kätilö. Tilanne oli ihana siinä mielessä,että lääkäri ultrasi, näin pienokaisen ja sain painoarvion 2800g. Ja sitten tehtiin alas tutkimus, olin 2-3cm ja kaulaa jäljellä mutta paikat tietty pehmenneet jne. Ennen kuin tajusinkaan, ilman mitään varoitusta lääkäri PUHKAISI KALVOT. Ja vittu se sattui, huusin ja kiroilin ja kiljuin kun kätilö piti mjua paikoillaan. Oli mennyt kuulemma vedet mulla niin että ylhäällä oli vaan pieni reikä ja sieltä oli lorahdellut. Hyi helvetti, sieltä sit tuli verta ja vaikka mitä. Samalla asennettiin vauvan päähän anturi jonka saa kiinnitetty siihen samaiseen käyrään(laitteeseen) josta näkee vauvan sykkeet ja supistukset. Tän jälkeen supistukset selvästi vahvistui ja niitä alkoi tulla useammin. Pääsin takaisin omaan huoneeseen makoilemaan ja joskus 13 aikoihin supistukset alko tuntua inhottavilta, sain siihen kankkuseen laitettavaa lääkettä, eli ruiskeen jotain O:lla alkavaa ainetta ja vaikka mua varotettiin et saatan mennä pöhnäseks niin en tajunnut että voisin oikeasti olla niin sekasin. Nukuin joku 1,5h sikeästi. Sen jälkeen sain aika pian mennä syömään. Puhelin piti mulle seuraa kun kaikki ystävät ja perhe tuki ja kannusti viesteillä siellä. Se oli mun tuki ja turva. Pääsin syömään joskus 16 jälkeen ja silloin huomasin kuinka sekasin olin. Naureskelin kun haarukka meni suurin piirtein poskeen ja sitä rataa. Kätilö tuli sanomaan, että luultavasti synnytystä ei voitaisi sittenkään käynnistäää tänään koska oli ruuhkaa synnytyssaleissa joten aloin varautumaan siihen että joutuisin loppuillan vaan chillailee siellä. Ennen kuin ehdinkään syödä loppuun tuli kätilö kertomaan, että tilanne oli muuttunut ja pääsisin käynnistykseen samana iltana 18 aikoihin, heti syötyäni sain vaihtaa sairaalavaatteet ja pakata tavarani mukaan. Olin innoissani, lähtisin pois tältä osastolta sinne oikeaan paikkaan.

Jatkuu....