Hei!

Olin saanut kaksi kommenttia ihanilta lukijoiltani, toisessa oli asiaa pinnasängystä ja toisessa tuista. Kiitos tuhannesti, käyn vielä vastaamassa teille niihin erikseen.

Aamu on ollut pitkästä aikaa ihana. Nukuin hyvin sikeestä 7 tuntia, en ollut aamulla enää väsynyt. Tehtiin ihanan pitkä ja raikas aamulenkki ja syötiin rauhassa aamupala, koiran vein hoitoon Annelille joten se on hyvissä käsissä vaikka vähän olis kuitenkin halunnut lähtee mukaan kanssani..

Arvatkaa kuka otti ylitöitä maanantaille 8-16? Niin tiedän.. ei hyvä idis.. mutta yritän nyt tehdä kaikkeni että lomalla voin sitten olla rauhassa, ajattelematta mitään laskuja.

Olin pikkusen raivoissani kun huomasin että mulla oli hotellin 350euron katevaraus tililläni kun yritin maksaa vuokraa pari päivää sitten. Olin varannut hotellin viikko sitten ja ilahtunut kun maksu vaiheessa kerrottiin, että maksu tehdään paikan päällä käteisellä. Sitten tulee toi katevaraus. Selvitin asiaa ja sain tietää, että hotellin tiskiin ei makseta mitään vaan kyseinen summa veloitetaan tililtäni maksuna hotelliin meno päivänä-menimme tai emme. No loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kysyin sopiiko koirahoitajalle, että menen tänään töiden jälkeen Vantaalle hakemaan kirjat ja ostamaan ruokaa, sanoi että tulet sitten kun pääset. Yritän just tässä harkita että miten olis järkevin vaihtoehto. 

Ystäväni sai mut raivon partaalle eilen. Se soitti aluksi edellisenä päivänä kiinnostaisiko mua vauvan vaatteet jotka on värikkäitä ja kovin sinisiä, sanoin et joo no pidän neutraaleista mutta voi laittaa kuvia niin katson niitä.. Sen jälkeen soitti ja tekstas varmaan sata kertaa; "näitkö kuvat, huomasitko kansion facessa, haluatko vaatteita jne jne".. Sanoin et " ota rauhassa, olen töissä, en ehdi vastaamaan puheluihin. En ota mitään koska ne ei olleet mun makuun ja en halua mitään kovin sinistä tai punaista vielä tässä vaiheessa ostaa."

No hän laittaa nää sivuun sulle. No kun en oo kovin kiinnostunut, voitte myydä ne eteenpäin siskon kanssa, oikeesti, eiku hän nyt viel vaik pitää ne mua varten sivussa jos vaikka ottaisin jonkun. Agh. 

Mua jotenkin helpotti ajatus ettei mun tarvis muuttaa mihinkään ja että en tuu olemaan ihan vararikossa. Jotenkin se vaan tekee kaikesta niin paljon helpompaa. Mä oon ihminen joka ei pidä muutoksista elämässä, varsinkaan jos niissä on kysymys siitä että elintaso laskee tai että mulla ei ole varaa ruokaan. Ja vaikka blogin puolella en siitä puhu niin olen elämässäni kyllä nähnyt nälkää ja taistellut tieni tähän missä nyt olen. Ja tunnen jotenkin vääryyttä etten voi antaa lapselleni parasta, mutta yritän miettiä asiaa niin ettei se ole se materia mikä tekee lapsen onnelliseksi vaan rakkaus ja huolenpito. Eli poiketen suomalaisesta mentaliteetista, että kaiken pitäisi olla jotenkin pitkäikäistä ja käytännöllistä niin mä olen ihminen joka haluaisi enemmän kauniita esineitä ympärilleen ja sitä arjen luksusta. Mutta siihen ei aina vaan yksinkertaisesti ole varaa. Onneksi netti on nykyään loistava kanava löytää alennuksia, kirpputoreja, muotivaate yhteisöjä jne.. :)

Jos olet koskaan käynyt esim. Harrodsilla Lontoossa lasten osastolla. Niin ainakin itelleni tuli joskus silloin ajatus, että sit kun mä saan vauvan niin mä ostan sille kaikki täältä.- Kyllä mä nyt saan säästettyä siihen mennessä. Ei. Kaikki mitä on tullut on mennyt. Mulla ei ole säästöjä, ei sijoituksia ei mitään. Tiedän kyllä että tilanteen voisi muuttaa helposti muuttamalla hikiseen yksiöön vuokralle ja myisi sekä auton että asunnon. Mutta koska olen tämmönen kermaperse (ei pidä paikaansa) niin mä haluan pitää näistä elämän pikku luksuksista kiinni. Ja sitä suuremmalla syyllä, että lapsi on tulossa haluan päästä liikkelle muuallekkin kuin Helsingin keskustaan autollani. 

Mun haaveena on olla joskus 10-20 vuoden päästä asumassa lähellä Helsingin keskustaa, jossain upeessa arvoasunnossa ja käydä keskustassa päivisin lounaalla. Olla semmonen ärsyttävän rikas. Todellisuudessa kaikki riippuu siitä miten asunotjen arvot nousevat, tuleeko lama, jäänkö työttömäksi ja mihin elämä vie. Vähän skumppaa ja keittoa! Hahaa. Tiedättekö se mun vuokranataja on melkein täysin ruotsinkielinen niin eilen se lupas opettaa mulle ruotsinkieltä mitä mielelläni haluaisin oppia.

Pitkään mieltäni painanut viulun soiton lopettaminen on saamassa uuden käänteen koska olen nyt vuokranantajan kautta löytänyt suurenmoisen opettajan ja voin aloittaa rakkaan harrastuksen uudelleen. Toivon, että saisin aloitettua tunnit nyt ennen kuin pienokainen syntyy niin hän pääsee kuuntelemaan kun äiti soittaa. Musiikkillinen harrastuneisuus on perheessämme aina ollut erittäin tärkeää.

Nyt mun täytyy huilaa kun lähtee käsistä nää unelmat ja haaveet!