Hyvää päivää kaikille.

Mulla on ollut aika hauska päivä. Mitä nyt kaupat meni persuuksilleen ja silleen. Mut ollaan koiran kanssa vietetty hauska päivä sisällä, käytiin me pari tuntii sitten läheisessä koirapuistossa ja nähtiinkin pari kaveria. Sit oon pyykännyt, syönyt suklaata ja siivoillut vähän järjestellen vauvan tavaroita.

Jalka on tänän parempi mut ei viel täysin kunnossa. Nukuttin tosi myöhään ja olin jossain vaiheessa päivää aivan sairaan tylsistynyt mut ulkona oleva myrsky vaikutti siltä ettei kannata lähtee Kaivopuistoon meren äärelle kävelylle. Mutta lähipuisto ja sen kierrettyämme pysähtyminen koirapuistoon oli kyllä myös hauskaa..

EDIT; kävinkin hakemassa netistä huutamansi 60cm korkean vaasin johon laitoin äsken joulupallot ja jouluvalot. Nyt on makee koriste olohuoneessa. Ja pari tyyppii tuli ostamaan lupaamansa tavarat. Siinä mielessä ihan tuottoisa ilta!

Siinä kun kävin hakee vaasia niin meinasin kompastua pimeässä rapussa, otin seinästä kiinni mutta selkään on sattunut sen jälkeen tosi paljon. Taisin vaan vähän venäyttää. Lepääminen tekee varmasti hyvää. En ole poistumassa ulos enää tänään. Yleensä oon tehnyt koiran kanssa myöhään vielä lenkin mutta nyt kun ollaan kotona koko päivä niin olen aikatauluttanut päivän vähän erilailla ja käydään hiukan aikasemmin ulkona, tuolla meinaa liikkuu kaikenlaisia hiippareita!

Mun auto tarvitsee kiperästi vuosihuoltoa. Heräsin siihen todellisuuteen puhuttuani veljeni kanssa pari päivää sitten. Varasin sitten tutun kautta ajan Toyotalle ma 25.11, saa nähä mitä kaikkee tohon pitää tehdä. On kuitenkin kaikkien kannalta parempi että teen sen nyt ennen kuin vauva syntyy, muuten se jäisi johonkin kevääseen ja olisi liian kaukana.

Oon viime aikoina saanut paljon vauvauutisia, tosin suurin osa on olleet ei mitään läheisiä. Mutta silti se on koskettanut. Jotenkin tyypit jotka ei ole suunnitellut alkavat odottamaan ja mies onkin ihana ja mukana ja tukee ja odottaa. Ja entäs minä? Yksin, onnellinen mutta koen vähän epäreiluksi tilanteen missä isä ei ole aktiivisesti läsnä. Huokaus. En ole kateellinen. Mutta iski päin kasvoja se, että jotenkin munki lapsi ansaitsee isän ja molemmat vanhemmat jotka odottaa sitä ja rakastaa. Silti sillä on vain yksi.Mä oon nyt yrittänyt siirtää taka-ajalle nää ajatukset mut ne kyllä palaa aika usein..

Mulla nousee kyyneleet silmiin kun ajattelen mun äitiä. Kuin hyvä se on ollut mulle viime aikoina. Suurin piirtein hoitanut mua. Se on niin parasta maailmassa että ei mitään rajaa, se auttaa mua niin paljon. Perhe on paras.

Huomenna mennään äidin kanssa kasvohoitoon. Tiistaina kaverin kanssa päivänäytökseen elokuviin ja ehkä samalla käväsen ostelemassa niitä maaleja yms? 

Haluan myös sen sairaalakassin ostaa ja tilata joululahjoja. Ajattelin tilata laatukosmetiikkaa vähän edullisemmin netistä joten teenkin näillä näkymin perheelle suurtilauksen kerralla ja säästän siinä paljon aikaa ja vaivaa. Niissä lahjoissa ei ainakaan voi mennä pieleen, kuka nyt ei pidä ihonhoito-tuotteista tai tuoksuista ja meikeistä? Niinp!

Mua jännittää keskiviikkoinen neuvola vähän jos se sanoo et oon lihonut taas.. ja sit mua jännittää lähestyvä neuvolalääkäri jossa saan kait tietää et onko mitään merkkejä synnytyksestä. Siihen on enää 6 viikkoa! Laskettuun siis.

Viritelmä!

702328_10153471086770463_1652233341_n-no

Masua

1422674_10153470682075463_1533425574_n-n1470638_10153470681790463_1409301852_n-n

S