Vaikka sanotaan että äitiys, koti, perhe ja lapset on sitä tavallista elämää niin minusta tuntuu, että aika usein sitä pidetään itsestäänselvyytenä. 

Monille äideille on hirveä työ pitää huusholli kasassa vaikka niillä olis toinen osapuoli siinä, aika usein isä on kuitenkin töissä ja äidin pitää selvitä yksin päivät lasten kanssa kotona. Tai sitten arki on sitä että molemmat on töissä ja sitten koko elämä on aikataulua harrastusten, tarhan yms parissa. Mutta se asia sikseen, mulla on pointtina tässä äitien jaksaminen.

Muutaman ystävän ja kommentoijan jaksaminen on kyllä pistänyt merkille. Mielelläni jaan ajatuksia ja tutustuihin muihin äiteihin. Onhan se ihanaa jakaa sitä vauva-arkea, ainakin itse olen viime aikoina vasta alkanut tuntea vertaistuen voiman ja jotenkin on helpottavaa kuulla että en paini yksin näiden asioiden kanssa.

Sitten vielä muutama sana yksinhuoltajuudesta. Moni luulee, että yksinhuoltajat saa kauheasti etuja ja tukia. Yksihuoltaja korotus on alle 50euroa. Ja se menee minulla suorana kotihoitoon, jotta saan viikossa edes muutaman tunnin sitä omaa aikaa, joka toisen osapuolen läsnäollessa tuskin olisi maksullista. Näin ollen mielestäni yksinhuoltajia tuetaan todella huonosti. Tuon lisäksi ei ole mitään muuta miten minua olisi erityisesti tuettu nyt tai raskauden aikana. Jopa sairaalassa kun synnytin yksin olin ihan samalla viivalla kuin kaikki muutkin, toki kätilöt olivat ihania ja sosiaalityöntekijä tuli juttelemaan mutta ei mitään sen kummempaa. Sairaalassa oleminen oli näin jälkeen päin ajateltuna todella.. tunteellista aikaa, ei pelkästään hormooneista johtuen mutta myös siksi että olin juuri tullut äidiksi ja yksin. Joten tukea mielestäni pitäisi saada siellä siinä tilanteessa enemmänkin.

Tänään olin ekan kerran erossa vauvasta 6 tuntia. Tän neljän kuukauden aikana. Ja eihän se mitään, mielelläni vietän pienokaisen kanssa aikaa eikä mulla ole mitään menoja. Mutta sanonpahan vaan, että aika paljon on omalla vastuulla kun vauvan yksin tähän maailmaan tuo. 

Kuitenkin nostan hattua kaikille yksinhuoltajille ja kaikille äideille, varsinkin kotiäideille joilla on omalla kontolla enemmänkin kuin yksin mukula. On varmasti rankkaa olla uhmaikäisen ja vasta syntyneen äiti ja yrittää repiä itseään joka suuntaan.Äitius ei ole helppoa mutta hyvin palkitsevaa työtä.

Kun hain pikkusen tänään hoidosta hänen kasvot kirkastuivat kun hän näki minut. Suurin rakkaus.

mama