Heippa!

 

Tulin kirjoittelemaan väliaikaistietoja. Olen edelleen kotona. En ole ollut yhteydessä Kättäriin koska mitään uutta ei ole tapahtunut. Lapsivettä lorahtelee koko ajan ja olo on hieman väsynyt, nälkäinen ja suihkun jälkeen on kauhean kylmä.

Tietenkään en saanut unta vaikka menin aamu askareiden jälkeen sänkyyn makoilemaan kello 8 aamulla. Ystävät ja perhe, itseasiassa melkein kaikki kenelle kerroin olivat tottakai hirveän huolissaan ja siitä alkoikin soittorumba.

Joskus kymmeneltä laitoin puhelimen äänettömälle ja sainkin tunnin nukuttua. Sen jälkeen alkoi taas perhe-soittorumba. Lopulta sovimme, että koira haetaan hoitoon kahden aikoihin joten päätin hypärä suihkuun kun oli koko aamun vaivannut paha olo. Vähän niin kuin raskauden alussa. Supistuksia ei ole ollut tähän mennessä.

Ollessani suihkussa veljeni ja hänen tyttöystävänsä pimpottivat oveen. Kesti hetken aikaa ennen kuis kuulin että he ovat oven takana, joten heitin vaatteet päälle ja avasin oven hiukset märkänä. He viipyivät vähän aikaa. Kerroin ja näytin vähän vauvan tavaroita ja keräsin koiran hoitotarvikkeet. Harmitti että en ollut ehtinyt pestä koiraa mutta itsepähän tulivat yli tunnin etuajassa.

Heidän lähdettyään veljeni soitti vielä uudelleen että vie minut sairaalaan sitten viiden aikoihin, että turhaan tilaan taksin. Ja koska en tosiaan ulvo kivusta täällä niin kehtaan veljeni kyydissä mennä. Toinen asia jos olisin ihan tulessa:D

Olen nyt parin tunnin ajan ollut suihkussa, kerännyt kamppeita, söin vähän hedelmiä. Olis seuraavaks tarkotus kuivaa tukka ennen kuin jäädyn ja sitten pikku hiljaa soitella Kättärille josko sinne vois tulla. Vauvan liikkeet tuntuu hyvin joten en ole huolissanit.

Vähän jännittää tietysti tuleva koitos ja kipu, miten kestän sen? Äiti tarjoutui sairaalaan tueksi, hän on vielä töissä. Sanoin että ei tarvii tulla, soitan jos tarviin sua=) Juuri nyt en tosiaan usko koko juttua todeksi ja ärsyttää jos en ole yhtään auki tai pehmennyt koska silloin myöskin o-tippaa ei välttämättä ihan heti aleta antamaan vaan saatan hyvin joutua odottelemaan sairaalassa 12 tuntia ennen kuni tekevät asian eteen mitään.

Kaikki toivovat vauvaa joka syntyisi uuden vuoden ilotulitusten aikoihin mutta itse en usko että koko projekti olisi kuudessa tunnissa ohi kun ei se varsinaisesti ole vielä alkanutkaan:D

Toivon että siellä ei ole ruuhkaa ja saan olla rauhassa. Juuri nyt tuntuu että ajatukset harhailevat ja olen normaalia hitaampi kaikessa mitä teen.. ehkä jännitän tai sitten olen vain väsynyt.

S