Vauva on nukkunut melkein koko päivän. Vaikka olisi hereillä eivät silmät ole kovinkaan pitkään auki, esim 5 min on aika normaali. Hän rakastaa olla ihollani tai lähelläni. Usein saan kyllä hänet rauhoittumaan myös viltin/peiton päälle vaikka ei häntä tunnu haittaavan nukkuminen äidin rinnalla tai harteilla vaikka kokoa jan putkeen.

Olen syöttänyt tänään normaalia enemmän korviketta koska jostain syystä vähän nihkelili minun maidon kanssa enkä halua että hänellä on nälkä. Illalla 17-20 söi ja heräili usemmin nyt on ollut varmaan kolme tuntia todella syvässä unessa. Kohta pitäisi herätellä syömään.. tulee taas varmaan valvottua yö kun hän on päivän nukkunut.

Veljeni tyttöystävä tuli luokseni seuraksi nyt koko illan ajan mikä oli hyvä ja huomenna tulee ystävä sekä veli illemmalla kylään.

On tunteet todella pinnalla ja itkettää usein. Mutta yritän välttää sitä. Etten anna hormoneille valtaa.

Ikävää että en pääse ulos nyt kun vauva on juuri kotiutettu sairaalasta. Haluaisin mennä äidilleni. Haluaisin mennä ostamaan vauvalle keskosvaatteita koska KAIKKI on liian isoja. Haluaisin siis ihan pelkästään kävelylle raikkaaseen ilmaan tai ruokakauppaan.

Oltiin 5 päivää sairaalassa poistumatta omasta kerroksestamme edes haukkaamaan happea. Ja nyt olen kotona kaksi viikkoa. Käytännössä melkein 3 viikkoa neljän seinän sisällä. Pitää vissiin alkaa istumaan parvekkeella useammin. Ja ai vitsi että haluisin vaan oman koirani syliini, on niin kamala ikävä!

S