Oon hereillä koska yritän lataa turvallisen määrän puhelimen akkua jotta se herättäisi mut aamulla. Toinen syy on Greyn anatomia :D mut joo..

Kiitos edelliseen kirjoitukseen tulleesta kommentista, seurailen tilannetta. Oon kyllä aamuisin syönyt ruista ilman sen kummempia ongelmia. Äidillä söin pitkästä aikaa vaaleeta riisiä.

Halusin tulla kirjoittamaan asiasta mistä lupasin itselleni että en kirjoita tai valita. En suostu koska mä en tunne tai koe, että olisin jotenkin huonompi kuin muut. Huonommassa asemassa joo, kyllä taloudellisesti. Mutta jokaisessa asiassa oon aina ollut peräänantamaton ja taistellut, että saan maksettua enemmän kuin keskiverto pariskunta asumisestaan vaan siksi että mä en tyydy siihen että mun laitetaan kategoriaan "yksin ja köyhempi".

En oikeasti halua puhua tästä täällä, mutta puhun koska se painaa mieltä. Koska se on asia minkä olen hyväksynyt jonka kanssa olen elänyt pitkään. Mutta sanon kuitenkin. Oloni on yksinäinen. Se ei johdu raskaudesta mutta toki sekin vaikuttaa kaikkeen. Uskon että se johtuu siitä,että joskus olin tosi paljon tekemisissä sisarusteni ja heidän partnereidensa kanssa. Mutta yhden typerän aika ison riidan seurauksena meni välit. Siis yhteen pariskuntaan heistä. Ja se jälkeen mut on jätetty ulkopuolelle. Toki näen muita mutta mua ei enää pyydetä porukkaistumisiin. On nyt saatu menneitä unohdettua ja pikku hiljaa ollaan väleissä mutta tänään sain taas kuulla mitä porukka oli keskenään tehneet ja mitä tulevat tekemään. Ja isossa perheessä sitä huomaa helposti kun jää ulkopuolelle. En mä kuitenkaan koe palavaa halua olla heidän kanssa mutta olis kiva edes joskus.

Ja ehkä tilannetta pahensi se, että äiti alko sanomaan että eikö mun olis järkevämpää vaan säästää nää matkarahat jotka menis tähän tulevaan matkaan. Vastasin, että se matka on vaan vähän päälle 300e, et aika tarkkaan ollaan valitsemassa mahdollisen edulliset vaihtoehdot. Plus et tää mun sisar ja sen partneri on lähössä just kolmeks viikoks Thaimaanan ja just tänään ne kerto maksaneensa 750e per naama lipuista. Että miksi niille ei sanota mitään mut mulle kyllä.. Sit äiti sano sen mikä on niin totta, niin väärin ja niin julmaa. "Niin mutta se on eri asia, niitä on kaksi, sä oot yksin". Niin olen yksin. Mitä väliä vaikka olenkin. Mä tuhlaisin niit rahoja täällä Suomessa olessani kuitenkin johonkin ravintoloihin yms. En mä halua lomaani kotona kököttää missään tapauksessa. Sitäpaitsi tää voi olla viimenen matka pitkään aikaan mulla sit kun oon yksin vauvan kanssa.

Mua jotenkin alko ton jälkeen itkettää ja jouduin pidättää kyyneleitä etten olis purskahtanut itkuun. Ei se varmaan tarkottanut asiaa silleen miten mä sen otin itteeni. Mua ärsyttää se, että mä yritän tehdä kaikkeni että mun ei tarvitse tuntea tämmösiä tunteita.

Mä pärjään ihan hyvin näinkin ja kiitos vaan muistutuksesta.

S