Meillä on ollut tänään ihana päivä. Tyttökin on voinut hyvin. Punaisuus pepussa vähentynyt, liekö pesu auttanut, nukuttiin päikkärit, siivottiin. Oltiin ja seurusteltiin. Tavallinen päivä.

Ystäväni ketä en ole nähnyt moneen vuoteen tuli katsomaan tyttöä illalla 18-21 ja meillä oli hirmu kivaa. Tyttö oli aika rauhallinen ja ihme kyllä hereillä koko illan. Ystänäv lähdettyä tuli pari tuntia itkua taas kun masu vaivas ja mä yritin hieroa ja pitää seuraa.. Kyllä se siitä rauhottui eikä tommonen pieni parin tunnin itku tuntunut missään edellis päiviin verrattuna.

Varmaan silmätulehduskin lähtenyt ehkä paranemaan kun saatiin eilen ne antibiootit. Olen oikein tyytyväinen. Vaikka vaikuttaa siltä, että edelleen tarvittais helpotusta tuohon masuun, ei se taikomalla poiskaan lähde.

Olen lopettant kahvin juonnin jo ennen lapsen syntymää, juon satunnaisesti kupin, tälläkin viikolla oon juonut kerran, en ole ostanut siis kahvia kotiin. Mutta limu on mun pahe. En saa sitä lopetettua, enkä tiedä haluankokaan.. pitäs varmaan lopettaa jos se vaikka helpottais tytön masua, mitä mieltä olette?

Olen saanut todella paljon ihania kommentteja, uusia nimiä, paljon hyviä vinkkejä ja monia ihania äitejä kertonut heidän omista vauvoistaan ja mikä heillä on auttanut. Kiitos paljon teile, yritän vastaille sitä mukaan kun ehdin.

Tänään ajattelin kuitenkin mennä petiin jo hieman eilista aikaisemmin.

Nimittäin kahden aikaan yöllä vasta menin sänkyyn ja tyttö oli siinä vaiheessa nukkunut ainakin kolme tuntia ja ylläri se heräs sit saman tien ja valvos sinne noin neljään saakka. Sit nukuttiin 04-6.45. Ja sit valvottiin taas johonki 9 asti ja sit nukuttiin 11.20 asti. Eli vähän saatiin unta mut mä olin aamulla niin väsy kyl. Käytiin lenkillä ja syötiin aamupala, tyttö vähän kiukutteli ja sit mentiin nukkumaan 13.30 ja nukuttiin 15.30 asti, pari kertaa tyttö heräs siin välis, sain nukahtaa ihan tutilla ja sylillä..

Meillä on huomenna aamulla se brunssi ystävällä kello 11. Ja sit kello 16 tuodaan mulle kantoreppu ja jotain muutakin vauvatavaraa. Tää 9 kymppinen mummo on lähettämässä mulle jonku paketin. Hieman ahdisti kun aamulla herättiin niin oli hän jo soittanut ja laittanut parit viestit, vastasin viestiin niin hän soitti. Puhuttii varmaan sit tänään joku 5 kertaa ja viestiteltiin koko päivä. Koko ajan tuli viestiä mikä tilanne, voiko tyttö hyvin.. Noh kai se siit rauhottuu.

Mulle tuli maistraatista paperit tytön nimestä jota en osaa vielkää päättää.

Lisäks tuli lastenvalvojalta kirje, pitäs sopia aika. Ja suoraan sanottuna mua ahdistaa niin paljon sinne meneminen. Mun on vaikea avata niitä haavoja ja kaivella menneitä. Yrittäen samalla niellä kyyneleitä sen takia, että mun tyttö on ns. isätön. Ja siis vaikka mä en näe sitä huonona asiana niin kun on kyse omasta lapsesta niin sille haluaa kuitenkin maailmassa kaiken. On se isä, isoisä, mummo, setä, täti yms. Ja sitä syyttää itseään tässäkin tilanteessa kun toinen ei ole kuvioissa. Vaikka todellisuudessa ei se ole kyl ihan täysin munkaan syy. Mä en tiedä miten selviän siitä.

On muuten aika hassua että yksinhuoltajista sanotaan, että juu kaikki rahat saavat ja paljon enemmän kuin muut. En nyt sanois, ystäväni joka sai samaan aikaan lapsen saa 400e/kk enemmän kuin minä ja hän ei ole yksinhuoltaja. Molemmilla tämä äitiysraha perustuu samassa työpaikassa työskentelyyn, hän on vain nykyään työtön joten rahat tulee kelalta ja minä olen edelleen samassa työpaikassa eli saan ns. äitiyspalkkaa mikä on sama palkka mitä saisin työssä ollessani mutta ilman tottakai lisiä. Huono homma mun kannalta:) Turha sitä on murehtia. 

Haluan mennä ostamaan semmoisen muotin mihin voi painaa tytön jalan tai käden, niitä saa edullisesti Petikossa olevasta Lastentarvike outletistä.

S