On taas niin hermot kireellä vitutus maximus. Tyttö parast aikaa itkee makkarissa. Oon ihan rikki. Oltiin kotona sen avain hässäkän jälkeen tänään kello 18 ja siit asti olen halunnut nukkua päikkärit. Tyttö heräs kello 19, olin just ehtinyt joten kuten tehä ruoan mutta syöminenki mulla oli taas sitä et tyttö huus ja yritin samalla imettää.

Kello 21 asti olin toiveikais, että kohta se nukahtaa. Mut ei. Vieläkin itkee ja taistelee unta vastaan. Itkuisuus alko 22.30 iltalenkin jälkeen ja oon taas imettänyt rinnat kipeiks ja antanut varmaan korviketta illan aikana joku puol litraa. En enää pysy määrien perässä. Alan jo unohtelee enemmän asioita univelan takia.

Kaikki käskee nukkuu kun lapsi nukkuu. Ai niin ku millon? Se nukkuu kun ollaan ulkona ja kotona se on niin iholla kiinni että taas koko ilta ollut niin vaikeeta kun mitään kauppalistaa en oo saanut tehtyä, saatika täyttämään kotihoidolle tuloselvitystä tai yhtään mitään asioita miettiä mitä teen kun ne tulee huomenna aamulla kello 9.

Kun oot yksin niin lapsi on käytännössä sun sylissä koko sen ajan kun se on hereillä. Koliikkikeinukaan ei oikeen tätä neitiä tyytydä, ellei ole joku toooodella hyvä päivä.

Aamuisin mulla menee 2-3 tuntia et saan tytön takas nukkuu, siin vaiheessa mun pahin unisuus on poissa. Sit tyttö herää parin tunnin päästä siitä ja silloin pitääkin jo lähtee koiran kans uudelleen lenkille. Ja sit tulee mun iltaohjelmat jotka oon nyt täs pisteessä univajeen takia valmis skippaa mutta mitä kävikään? Se nähtiin taas tänään.

Onneks mulla on myös keskiviikko aamulla kotihoitajat paikalla niin voin hoitaa silloin muut kuin ruokakaupan.

Mä en tiiä mistä alottaisin kommenttien purkamisen, niitäkin on 14. Mä toivon todella, että meillekin tulee kohta rytmi.

Mua alkaa suorastaan ärsyttää tää imettäminen, tuntuu että tyttö vaar hermostuu siitä, miks jatkaa kun toinen ei saa tarpeeks?

 

S