Meikäläinen oli tossa puolisen tuntia sitten vihdoin varma että vauva nukahti. Mut ei mitään toivoa.Ihanan kylyphetken ja pitkän ja hartaan ruokailun saattelemana vein taas sänkyyn kun ei ole nukkunut koko päivänä taaskaan. Alkaa olla pinna aivan kireellä kun en saa sekuntiakaan omaa aikaa vaan se huutaa koko ajan ja itkee. Vaikka nytkin on yli syötetty ja vaippa on puhdas eikä kylvystäkään tultu kuin 45 min. Hmm.. Enpä tiiä mut pitää vaan yrittää jaksaa.. 

Mä olin tulossa kertomaan et kuin ihana päivä meillä on ollut mut kello 17 jälkeen odottanut että nukahtais jotta saisin yhden kelan selvityksen täytettyä. Mutta oon alottanut sen varmaan 5 kertaa niin et vauva keskeyttää. Mä en pysty jättämään sitä yksikseen kun se haluu et sille pidetään seuraa. Odotan kuin kuuta nousevaa et nää masuvaivat menis ohi ja se alkais kiinnostuu leluista jotta saisin sen mielenkiinnon muualle. Mut tässähän nää päivät vierähtää. Jokainen päivä mulla on suunnitelmia tehdä yhtä sun töistä, kuten neuloa, lukea kirjaa jne. Mut sitä mahdollisuutta ei vielä ole tullut. 

Yötkin on muuttuneet levottomiksi. Viime yönä valvottuaan melkeen koko päivän tyttö nukahti joskus 00.30 ja oli jo kahen aikaan hereillä ekan kerran ja en nyt muista nukuttiinko 02 jälkeen useampi tunti putkeen mutta sen muistan että kello 05-09 oli kyl koko ajan heräilyä yms. Huomenna tulee kotihoito, mä pääsen taa asioille. Kaupassa ei tarvii käydä koska hoidin sen eilen. Tänään nähtiin yhtä ystävää, sit lähettiin kauppaan ostamaan vaippoja ja Nutrilonia (oli eilen loppu sielt kaupast mis kävin). Tänään suuntasin Tarjoustaloon ja sain pitkän etsinnän jälkeen kuulla että ne ei ees myy mitään vauvanruokia. Harmitti. Kiva. Sit tytön itkuisuus alkoikin ja sain ostettua sitä K-supermarketista paljon kalliimmalla kuin Prismasta yleensä.. Noh pääasia et saatiin sitä.

Haluan kuitenkin painottaa, että kyllä se tästä. Tytön kylpyhetki oli niin lutuinen kun toinen nautti niin paljon ja leikki siellä ihan innoissaan. Sain itsekin käytyä suihkussa ja jopa föönattua tukan samalla. 

Tytön Kela-korttikin saapui viime viikolla. On nyt virallisesti mun tyttärellä nimi. Huikeeta!

Asioita mitä kk sitten en vielä tiennyt tai osannut, mitä yksinhuoltajana olen oivaltanut;

-Valminen tekee hulluksi mutta 6 viikoin ikäisenä tyttö alkoi nukkua pidempiä pätkiä. Vaikka nukkuu nyt taas huonommin niin uskon että menossa parempaan suuntaan.

-Kaupassa käyminen on edelleen hankalaa mutta kotihoidosta on suurta apua.

-Roskia tulee paljon ja niitä täytyy vaan tavalla tai toisella saada vietyä.

-Koska en ole töissä menee kotona paljon enemmän käyttötavaa, kuten kahvia, wc-paperia jne.. niitä pitää ostella isompia määriä.

-Järjestelmällisyys on meillä valttia, eli teen kauppalistat etukäteen valmiiksi ja vaikka en saisi kaikkea kannetua autosta kerralla kotiin niin voin jättää autoon osan ja käydä hakemassa sieltä sellaiset mitkä eivät mene siellä pilalle. Kuten korvikkeet.

-Kevät tulee ja se auttaa jaksamaan. Ja vitamiinit. Joita itse en syö.

Nyt pitää lopettaa kun ei tästä kirjottamisesta tule mitään kun tän joutuu keskeyttämään koko ajan....

Asunnon myynnin kannalta mummo meni varaamaan ajan jollekin tutulleen joka on Nordeassa töissä. Luulen että on ajanhaaskausta. Sekin oli taas sen omaa hölmöilyä kun nimenomaan sanoin sille että voin itse varata ajan jos tarviin apua pankista. Kuka nyt muka antais mulle 44 000e putkiremonttilainaa?

S