Kaikki alkoi siitä, että melkeinpä kokonaan valvotun yön jälkeen maalari herätti pimpottamalla aamulla kello 10 oveen. Ja siitähän vasta riemu repes kun koira alko haukkumaan, ja sit se maalari vaan jatko pimputtelua ja koiran haukkuminen yltyi.. samaan aikaan mä yritin makkarissa pukea päälleni että voin avata oven. Päästin tyypin sisälle ja lähdin koiran kanssa ulos. Maalari kuten muutkin jälkitarkastuksessa mainittujen putkiremontista aiheutuneiden puitteiden korjaamisesta vastaavat tyypit (putkimies, sähkömies, työnjohto) on tehnyt mun kodista varsinaisen nähtävyyden viimesein viikon ajan. Melkein voin sanoa että joka aamua olen 9 aikoihin herännyt niitten pimpottamiseen, tai jos en herännyt niin joku on rampannut täällä heti aamusta.

Ja kaikista parasta, palattuani aamulenkiltä oli maalari lähtenyt ja maalannut vain toisen läntin piiloon. Eli olohuoneen harmaassa seinässä on edelleen valkoinen läntti eikä tyyppiä näy enää missään. Mahtavaa.

Pari tuntia myöhemmin totesin että huuto.netissä huudetussa topissa on tahra joka ei kolmannellakaan pesulla lähtenyt irti joten päätin lähteä metsästämäät sappisaippua jota kehutaan ihmeaineeksi. Koira ruikutti mukaan joten aattelin että kyllä sen voi 10 minuutiks autoon jättää. Kaikki meni hyvin kunnes palattiin kotiin ja koira olikin toista mieltä kotiin palaamisesta, ajattelin et joko se taas haluaa mennä. Itselläni on eilisestä asti tuo kävely muuttunut melkein mahdottomaksi. Eräskin tuttu totesi tänään että vaapun todella vaarallisesti.. Joten harkitsin siinä että lähdenkö kävelylle tuon karvaisen kaverin kanssa vai ei.. annoin periksi joten lähdimme jälleen kerran alittamaan junarataa (ah ne niin ihanat rappuset). Lenkki venyi ja venyi. Koira yritti vetää. Pysähdyin ähkien ja puhkien ainakin 5 kertaa. Jossain puolen tunnin ja kolmansien korkeiden rappusten jälkeen istahdin kivelle ja kyyneleet valuivat. Ajattelin että miten huono koiran kusettaja olen, kuinka en jaksa tai pysty kävelemään. Kuinka sattuu ja kenelle raivoisin? Ei ole ketään tai kukaan joka ymmärtäisi mua täysin. Kukaan joka olisi näin yksin juuri tässä tilanteessa. Kaikilla ketkä tulivat mieleeni jotka ovat äitejä, heillä on mies. On vaikeaa samaistua mun tilanteeseen. Ja ei ole mun koiran vika että olen näin rampa. Sitten vaan pakotin itteni. Hammasta purren jatkamaan kävelyä. Noin 45 minuuttia mentiin, hitaasti mutta mentiin kuitenkin. Koiran virta ei vaan heltynyt. Kun päästiin kotiovelle koira taas kääntyi vastakkaiseen suuntaan ja olisi vielä halunnut lisää. Sitten mulla riitti. Huusin vaan et nyt tuut kyllä saamari sisälle, mä en jaksa enää yhtään. Ja koira luovutti.

Kirjoitin facebookkiin turhautumisestani ja siitä että en jaksa enää. Onneksi sain jakaa edes sinne.

Katoin mun tilin saldoa ja totesin, että ei hitto ollaan melkeen miinuksella. Ja palkkaan on vielä viikko. Osittain se johtuu siitä että viikonloppuna tuli käytyä kunnon ruokaostoksilla, tankattua pidemmäksi aikaa ja ostettua vielä pari pientä juttua. Ja ne oli veloittuneet tietysti vasta TÄNÄÄN tililtä. Eikä asiaa auta yhtään se, että viime päivinä on ainakin 3 kauppaa peruuntunut missä tyypin piti tulla hakemaan multa jotain pois. Saa nähä kui käy, loppu viikoksi olis sovittuna useampi kauppa. Mulla oli vaan tarkotus postittaa ainakin 6 pakettia tavaraa tänään. Maksua oli tullut vasta kolmesta. Joten nyt sitten odottelen että muutkin maksaa ja pääsen lähettelemään paketteja. Niin ja se tahra ei muuten lähtenyt sappisaippuallakaan joten mulla on nyt se toppi tuol likoomas kaiken maailman tahranpoistajissa ja jännitän saanko sen huomenna lähetyskuntoon.

Yksi syy miksi mulla ei ole rahaa on se, että päätin myydä äitiyspakkaukse. Löysin ostajan ja sovimme että postitan paketin hänen ystävälleen ulkomaille. Viime viikolla löimme lukkoon summan (125e mulla + 29e postitusmaksua ulkomaille). Tämän summan piti siirtyä siis tililleni ja olenkin odottanut sitä. Mutta ei näkynyt. Tänään sain viestin, että joko olen postittanut paketin kun sitä ei ole ulkomailla näkynyt, jotta he voisivat maksella minulle paketin. Olin hetken aikaa ymmärräni. Siis hetkinen hän ei luota minuun ja olettaa että minun pitäisi luottaa sen verran että lähettäisin omasta taskustani 140euron arvoisen paketin eteenpäin ja maksaisin 30e postareita ennen kuin olen nähnyt euroakaan? En mäkään nyt mikään pässi ole. Laitoin viestin et koska rahoja ei ole tullut niin en ole postittanut.Katsotaan kuin käy.

Mun facebook avautumisen seurauksena kaks kaveria otti yhteyttä ja toinen ehdotti että voi tulla maalailemaan mun kanssa torstaina mun vauvna pinnasänkyä. En ole tosian vielä maalia saanut ostettua. Ja tää ehdotus oli siis ihana kaikin puolin, saan seuraa. Toisen kaverin kanssa mennään huomenna päivällä elokuviin. 

Lisäksi tänään käytiin äidin kanssa illalla kasvohoidossa siellä meijän tuttavaperheellä. Oltiin sovittu että äiti tulee 17 jälkeen mun luo ja lähetään siitä. Ja sit yks nainen oli luvannut tulla 16-17 hakemaan yhden vanhan imurin jonka lahjoitin eteenpäin. Naista ei näkynyt 17.10 mennessä, joten tekstasin että onko tulossa. Sanoi että tulee 17.30 mennessä. No tyyppi tuli paikalle tasan 17.30 ja just samalla hetkellä tajutaan että imurin yksi osa on kadoksissa. Yritin hikisenä siinä ettiä osaa mutta lopulta hän lähti imurin kanssa sellaisenaan. Hohhoijaa.

Kasvohoito meni hyvin, heitin äidin kotiin ja sitten kävin koiran kanssa lenkillä mikä meni aika nopeasti ulkona olevan myrskyn takia.

Vaikka vauvan sänkyä ei ole maalattu niin tänään päätin kasata sen. Halusin jotain uutta, konkreettista, ihanaa, kaunista ihailtavaa. Ja lisäksi halusin siirtää vauvan tarvikkeita sänkyyn kun tuntuu että makkari uppoaa niihin. Olen aika iloinen lopputuloksesta. Tässä on näkyvissä paljon mitä bongasin kirppikseltä viime viikolla, palaan ostoksiin tarkemmin myöhemmin.

1461992_10153475220195463_257475239_n-no

Mulla on vaikka kuinka paljon vielä hankittavaa vauvalle. Pitäisi varmaan taas päivitellä jotain listaa. Ja olis kiva alottaa joululahjojenkin ostelu. Mulle tuli vaan nyt monta ylläriä peräkkäin. Iso vakuutuslasku kun vaihdoin vakuutusyhtiötä ja lisäksi menin varaamaan Toyotalle sen huollon jonka kustannuksia en tiedä. Kaikki ennen joulua. Blaah. Saa nähä.

Juttelin mun ystävän kanssa jolla on pieni poika ja hän oli sitä mieltä että mun kannattaisi näillä asumiskustannuksilla käydä ainakin kysymässä voisinko saada toimeentulotukea edes vähän kun lapsi syntyy. Itselläni on kynnys mennä sinne ja muutenkin onhan mulla vielä mahdollisuus tarkistuttaa se asumistuki. 

Ilta kun on mennyt rauhallisemmin kotona (tulin n.20.15 takas) niin tuntuu taas et elämä voittaa. Mut kattoo nyt. Keskiviikkona on se neuvola ja oon varma että oon lihonut koska tuntuu että mulla on usien nälkä ja sit syön paljon kerralla. 

S