Meillä oli tänään ihana päivä. Ulkona oli keväistä, yhdyn muiden sanoihin kun sanon että näytti minustakin hyvin paljon huhti-toukokuulta. Jospa kesä tulisi aikaisemmin tänä vuonna?

Lähdimme ulos enne 11 kun olimme heränneet ja olin syöttänyt tytön. Ulkona tyttö tuntui nukahtavan joten pian sisälle päästyämme hän jatki uniaan tunnin verran ja minä sain sinä aikana nauttia aamukahvin rauhassa.

Tytön herättyä huomasin heti, että hän oli ihana iloinen itsensä pitkästä aikaa. Ei masukipuja, ei mitään kipuja. Jokelteli. Viimeksi muistan hänen olleen näin rauhallinen kaksi viikkoa sitten viikolla 6 kun meillä meni monta päivää hyvin. Nautin yhteisestä ajastamme. Joskus 13 aikaan tyttö alkoi olla taas uninen joten mentiin koko poppoo nukkumaan. Herättiin pari tuntia myöhemmin ja kokattuani ruokaa lähdimme vielä lenkille. Tyttö oli herännyt päikkäreiltä ja tutkiskeli vaunusta iloisena ulos. Kotoon päästyämme alkoi vaikuttaa uniselta joten annoin maitoa ja sit ihan puun takaa alkoi taas masuvaivat ja kipu.. pikkunen tärisi ja itki. Yritin lohduttaa. Hän vaikutti nälkäiseltä edelleen mutta pullo ei kelvannut joten yritin imettää, itku loppui hetkeksi mutta pian tissikän ei kelvannut ja alkoi masun selvä kipristely ja kiemurtelu sylissäni.

Valitettavasti tälle olotilalle ei näkynyt loppua. Sitä kesti parisen tuntia, sain nukahtamaan syliin ja heti ku yritin siirtää alkoi taas uudelleen huutaa. Sydäntäni raapaisi itku. Aloin heijaamaan sylissä kävellen asunnossa, aina sain vähän uniseksi mutta heräsi kipuihin ja huuti kahta kauheammin.

Kävimme iltalenkillä 22 aikaan kun olin saanut hänet jälleen rauhottumaan. Lenkki meni ihan hyvin, kotiin päästyämme oli jonkin aikaa taas hyvin iloinen.. mutta vähän ajan päästä alkoi taas itku ja selväti oli nälkä, annoin tuttipulloa, syötyään vähän aikaa huuto vaan yltyi.. imetin, sekin meni kuten aikaisemmin illalla ihan mönkään:(

Pitkän heijaamisen jälkeen sain nukahtamaan puoli tuntia sitten.

Aloin taas olla toivoton. Katsotaan mitä neuvolassa sanovat maanantaina.

-mama