Epävakaat säät on tainneet kotiuttaa meille flunssan. Tyttö on hammaskipujen takia ärtynyt ja itkuinen, tänäänkin illalla erityisen monta tuntia mikään ei auttanut, sain laittaa yöunille kolme kertaa ja hakea täysiä huutavan vauvan pois sängystään. Voi myös olla flunssaakin taustalla, se selviää varmaan minulle lähipäivinä.

Itselläni huomasin eilen ja tänään että kurkku on kipeä vähän ja tänään erityisesti palelin kamalasti. 

En halua vielä puhua syksystä mutta kaipa se on myönnettävä että ensikään viikon sääennuste ei näytä hyvältä.

Mulla on tullut viime päivinä erityisen tunteellisia hetkiä vauvan kanssa. Jotenkin se alku kesän kaipuu tehdä omia juttuja on vähän laantunut. Varmaan siksi että työssä saan vähän muutakin ajateltavaa, mutta koska vauva on läsnä työnkin aikana niin aikamoista on ollut, hyvä että olen saanut mitään töitä tehtyä. Onneksi saan tehdä sen verran mitä jaksan, tosin tuntuu että teen enemmän mitä mun tällä hetkellä tarvitsis näin pienen vauvan äitinä. 

Joka tapauksessa ajatus oli, että minusta on tuntunut ekan kerran elämässä että en halua olla missään muualla kuin tämän pienen tytön äiti. Ja en edes kaipaa muita ihmisiä enää samalla tavalla tai harmittele että en pääse toisten juhliin. Minusta tuntuu, että hän tarvitsee minua niin paljon, että sen vihdoin pystyy jo hänestä näkemään. Että minä olen hänelle se maailman tärkein, paras, ihanin ja rakkain. Ja se riittää minulle.

Pieni rakas tyttäreni, elämäni suurin rakkaus<3

mama