Hei!

 

Tänään ollaan kahdestaan vauvan kanssa kotona. Viime yö oli muuten ookoo mutta aamulla alkoi taas parin tunnin itku ja kiukuttelu putki. Aloin jo epäilemään onko hän flunssassa kun aivasteli koko ajan. Lopulta nukutin kotona vaunuissa ja sain peiteltyä lämpöpussiin peittoineen ja päivineen ettei varmasti saa potkittua sitä päältään.

Viime yön ruokailut;

Syöttö kello 2 ja sitten makkariin nukkumaan. 

Herätys numero 1 kello 4. Syöttö, vaipan vaihto ja nukkumaan kello 5.

Herätys numero 2 (en muista tarkkaan oisko ollut kello 7) ja sitten taas tunti syöttöä ja takaisin nukkumaan.

Lopulta 11.30 herätys eikä sen jälkeen nukuttua. Tai tyttö nkahti 13 jälkeen mutta itse olen nyt nauttinut telkkarista ja vienyt roskat, pyykännyt yms.

Pikkuveljeni toi eilen ison ruokakassillisen ruokaa mulle. Oli ihanaa, että hän vietti aikaa pikkusen kanssa monta tuntia ennen kuin lähti kotiin.

Minulla on muuten synnytyksestä jäänyt fyysisiä vaivoja kuten varmaan aikaisemmin mainitsinkin. Elikkä pahin on se ompele joka on kiristänyt ja kirvellyt todella inhottavasti monta päivää. Nyt kuitenkin parannusta tapahtunut. Mun joka iltainen pitkä kuuma suihku ja muutenkin suihkuttelu wc-käyntien yhteydessä on nyt helpottanut kipuun. En rehellisesti ole kiinnostunut katsomaan miltä se ompele näyttää vaikka eilen neuvolaan soitettuani niin käskivätkin tekemään. Onneksi eilen jo helpotti ja tänään on ollut vieläkin helpompaa. Edistys on suuri ottaen huomioon että särkylääkkeetkin loppuivat pari päivää sitten enkä ole ketään halunnut erikseen pyytää lähtemään apteekkiin. Tosin joudun varmaan sinne itse joka tapauksesa menemään heti kun saan äidin tänne hetkeks vauvan kanssa (huomenna) koska mulla on tullut ripuli takaisin. Synnytyksen jälkeen meni joku 3 päivää niin että vatsa toimi normaalisti. Sit alko pikku hiljaa kotiin palattuamme kiertää. Eilen jo näytti vähän huonolta mut tänään on ollut selvää, että mistä on kyse. Heti aamulla kun nousin ja otin vauvan syliin meinas tulla housuun, samoin aamupalan jälkeen. Ei yhtään kiva. Pakko saada tohon jotain lääkettä, pitää vaan kysyä mitä saa syödä imettäessä, toivottavasti vaihtoehdot ei ole samat kuin raskaana sillä mua alkaa jo ottaa päähän tää jatkuva paha olo.

Onneks sentään ne ompeleet ei satu koska mun kaveri oli niin huolissaan kun varotin vessaan mennessäni maanantaina että sieltä voi kuulua sitten itkua ja ulvontaa ja todellakin kuului kun sattui pissaaminen niin paljon suihkuttelusta huolimatta. Tästä on vaan tie ylös päin!

Sitten vielä yksi vaiva; oikean jalan turvotus.

Eli synnytyskertomuksessa tulee myöhemmin tarkemmis sepustusta mutta kyseessä on siis se spinaalipuudus joka osui mulla johonkin hermoin jonka seurauksena mun jalka tuntu räjähtävän irti ja meni ihan tunnottomaks ja siniseks kesken synnytyksen. Anestesialääkäri meni paniikkin ja pelkäs että tunto ei palaa jalkaan ja jäi sinne huoneeseen varmistamaan että tunnen jalkani. Tämän jälkeen jalkaan on tullut kiusallinen puutumisen tunne, elikkä se tuntuu koko ajan siltä kuin puutunut jalka tuntuu ja siihen pistelee ja se on kuuma. Tämä ei vaan lähde pois:( Puhuin asiasta kättärillä kun kätilö teki minulle lopputarkastuksen ja hän sanoi että turvotusta se näyttäisi vain olevan ja lähtee yleensä itsestään pois. Mulla on paha mieli koska on inhottavaa että tuntee koko ajan että jalkapohjassa kihelmöi ja astuminen on varovastikin inhottavan tuntuista, miten saan koirani ulkoilutettua parin viikon päästä?

Hyvä asia on se, että neuvola tulee huomenna kotikäynnille. Näin tehdään aina vastasyntyneiden kanssa. En malta odottaa, että pääsen kertomaan kaiken neukkatädilleni ja esittelemään pikku neidin. On ihmeellistä, että masu mitä ne painelee on se minkä sisältä tuleekin se pikku ihminen jonka ne saa syliin. amazing!

Olin saanut aivan ihania kommentteja, tsemppejä ja kauniita sanoja teiltä lukijoilta tyttäreni syntymän johdosta. Ne lämmittivät mieltäni kovasti, myös se että niin moni lukee tätä blogia vaikka usein tuntuu että puhun täällä yksikseni ja minua muistaa vain ne jotka haluavat sanoa jotain negatiivista. Ilmeisesti muitakin lukijoita minulla on, ihanaa!

Sain kommenttia imetyksestä ja se olikin oikein ihana. Eli vastaankin sinulle tähän:)

Olen käyttänyt korviketta apuna. Tarkoitus ei ole suinkaan siirtyä kokonaan korvikkeeseen. Välillä, kuten tänä aamuna olin antanut omia tissejäni molempia 2 kertaa ja imettänyt sen tunnin mutta toinen ei siltikään rauhottunut ja hermostui kun maitoa ei tullut sillä tahdilla kuin hän olisi halunnut, lopulta rintojen päät oli niin kipeät että otin vähän korviketta jonka jälkeen hän nukahti kylläisenä. Lisäksi ajattelin käyttää korviketta kun lähdemme joku päivä sitten ulos esim kaupoille yms. En aio imetellä tuolla julkisesti. Lisäksi rintani on turvonneet niin suuriksi että lapsen pää on kolme kertaa pienempi kuin rinta. Ja juurikin tämä on haastanut minut ja kätilöt sairaalassa saamaan semmoiset imetystavat kuten kainaloimetys käyttöön jotta imetys joten kuten onnistuisi. Maito on kuitenkin lähtenyt nousemaan eilen ja tänään kotona joten aion pumppaa sitä nyt jatkossa pulloon ja jos se onnistuu niin korviketta ei tarvitse ulos mennessäkään ottaa mukaan=) Laita vaan vinkkejä lisää ja mitä korviketta muuten suosittelette? Kättärillä ei suostuttu kertomaan mitä korviketta käyttävät koska eivät saa mainostaa.

Tänään on tosiaan perus siivoukset tiedossa. 

Rakas ystäväni sai tänä aamuna pienen tytön suunnitellulla sektiolla. Odottelen kovasti, että kuulen tarkemmat kuulumiset kun hän vain jaksaa puhua. Nyt on vielä pahasti kesken toipuminen.

Oli kiva kuulla veljeltäni että hän nostaa hattua minulle siitä, että olen yksin selvinnyt synnytyksestä ja nyt hoidan vauvaa yksin. Sanoi että ei moni pystyisi tuohon. Ja kertoi kuinka paljon odottaa että pieni kasvaa ja alkaa tulla esille pienokaisen luonne=) Minäkin odotan!

Kovasti odottelen että saan koiran kotiin taas, luultavasti menee sinne parin viikon päähän mutta katsotaan jos täs välissä saisin hänet kotiin kylään.

Taloudellisesti mulla on tammikuun tilanne ihan jees mutta pitää paikata joulun rahatilannetta ja tästä syystä näyttää taas siltä että menee kaikki ylimääränen laskuihin. Olihan se odotettavissa mutta vauvalle tarvitsisi vähän tarvikkeita. Esim. nyt olen huomannut että itkuhälytin olisi todella tarpeellinen, olen suihkuun mennessä laittanut vauvan turvaistuimeen ja vienyt suihkuun mukanani mutta en kannata nukkumista siinä puoli istuvassa asennossa vaan selällään siksi se vaivaa minua. Ja jos nukkuu makkarissa niin en kuule sitä mitenkään kylppäriin eteisessä. Kantoliina olisi myös kätevä, nyt varsinkin kun tyttö on niin pieni niin menisi kätevästi kankaan sisällä, kantoreppua emme voi käyttää vielä pitkään aikaan, sellainenhan meillä on. Ja sitten esim. edullinen sitteri olis jees. Silloin pientä ei tarvitse pitää pitkin poikin sohvilla tai sylissä koko ajan vaan saisi sitteriin vaikka siksi aikaa kun keittiöss tiskailee.

Tämmöisiä ajatuksia tänään.

Huomenna ollaan viisaampia kun neuvolatäti tulee käymään. 

Jos pääsen apteekkiin niin ostan kipulääkkeitä mitkä mulle suositeltiin jotka loppui pari päivää sitten eli burana ja panadoli ja mahdollisesti ripulilääkettä. Syy et miks haluun noit kipulääkkeit ostaa on se, että ne vähentää turvotusta joten voi hyvin olla että sen takii mun jalka on alkanut kipeytyy enemmän eilen ja tänään. Kaikkia vaivoja mullakin riittää:D

Ja voi luoja nää hormoonit. Siis mä oon todellakin maailman onnellisin juuri nyt mut hormoonit yrittää ohjailla mua masennuksen ja surun kouriin. Kuinka mun elämä on loppu, pikkunen vie mun kaiken itsenäisyyden ja olen nyt äiti enkä enää nuori nainen jolla on kaikki mahdollisuudet elämässä. 

Ja vaik tää kuulostaa naurettavalta niin oon kattonut sitä teiniäidit sarjaa ja pelännyt että se on mun tulevaisuus. Siis ne tytöt on siinä kaikki omalla tavallaan sulosia mutta niitten elämä on jotenkin surullista. Ainakin osan niistä. Kun ei raha riitä, ei aika riitä lapselle ja ne palaa opiskelemaan ja tekemään töitä samaan aikaan  jne jne.. Ja mua pelottaa se, että joudun kohta luopumaan vauvan takia kaikesta kuten tästä kodista, autosta, muutan kaupungin asuntoon, en pääse enää koskaan töihin, elän tuilla ja erakoidun ja masennus. Ihan typerä ajatus, onhan ne tytöt mua kuitenkin 10 vuotta nuorempia ja mullahan on hyvä tilanne ; koulutus ja työpaikak löytyy. Samoin omistusasunto+ auto ja en ole yksin. Päin vastoin, mulla on niin ihana perhe ja niin paljon rakkautta ettei mitään rajaa. Outoja tuntemuksia noi hormoonit aiheuttaa, kannattaa varautua.

Yhden asian olisin tosin toivonut että Kättäri olisi toisin toiminut. Minua katsomaan lähetettiin varoittamatta talossa kiertävä sosiaalityöntekijä. Koska olen siis yksin ilman lapsen isää. Ja vaikka hän oli ystävällinen niin se että hän alkoi heti tyrkyttämään mulle isyyden tunnistaminen-lappusta jotta ottaisin pian yhteyttä lastenvalvojaan. Vaikkakin samalla osasi kertoa, että lastenvalvoja ottaa minuun yhteyttä joka tapauksessa kun syntymän jälkeen hänelle menee siitä tieto. Siinä tunnemyllerryksessä ei kyl mitään lapsen isää olisi halunnut miettiä.

S