Hei!

Päästyäni töistä kävin hakemas uutta närästyslääkettä apteekista. Käytiin koiran kanssa reipas puistolenkki, kotiin ja salaattia sekä kanaa naamaan. Jäätelöä jälkkäriksi ja siitä se alkoi. Kauhea olo. Paheni entisestään. Tuntui, että närästys on pahimmillaan ja happoja nousi jatkuvasti ylös, pidättelin oksennusta. 20 aikoihin yritin pysyä hereillä koska sovimme ystävän kanssa että vien koiran hoitoon hänelle kun suostuin tekemään huomenna pitkän päivän ylitöitä (13tuntia).

Nukahdin noin puoleksi tunniksi, kun heräsin olo oli huonompi. Lähdin viemään koiraa sinne mieli maassa. Matkalla tuntui että ehkä tämä tästä helpottuisi. Perillä juteltiin niitä näitä enkä ajatellut oloani. Paluumatkalla se sitten iski. Niin paha olo, tuntui että vatsa repee. Että vatsa kasvaisi ja lonkkaan ja munsarajoihin vihloi. Samalla närästys paheni ja paheni.. tuntui että vatsa on täynnä ilmaa, ummetusta. Kaikki kärjistyi siihen että tultuani kotiin makasin sohvalla ja harkitsin päivystykseen lähtemistä. Päätin yrittää saada edes närästyksen kuriin ottamalla uutta tänään hakemaani lääkettä. Olin epätoivoinen ja itkin.

Ihme kyllä noin puoli tuntia lääkkeen ottamisen jälkeen olo helpottui. En uskaltanut mennä nukkumaan vaikka tänään on väsyttänyt koko illan. Nyt sain syötyä ja vähän itselleni paremman olon ja mielen. 

En tiedä mistä tämä johtui ja todella toivon, että en joudu kärsimään tästä huomenna töissä, joudun muuten lähtemään kyllä heti kotiin, sen verran kauheat krampit oli, pelkäsin kovasti keskenmenoa.

Nyt kuitenkin parempiin asoihin, tosiaan pitkä työpäivä huomenna tiedossa. Onneksi koira pääsi hoitoon niin saan hoidettua myös itselleni enemmän lepoaikaa.

Haen koiran lauantaina päivällä. Sen jälkeen kun olen käynyt repimässä tapetteja kaverin kämpillä. Tämä siis jos olo pysyy yhtä hyvänä kuin just nyt. Muuten viikonloppu onkin vapaa. Peruuntui leffa sunnuntaille joten harkittiin veljen kanssa Porvooseen lähtöä jos jaksetaan.

Tällaisina päivinä kun tapahtuu tämmöstä niin toivoisin kovasti, että olisi joku toinen joka auttaisi ja tukisi. Mutta muutoin en kaipaa ketään. En osaa kaivata rakkautta sillä tavalla koska olen aina ollut kovin itsenäinen. Ja katsonut vuosien saatossa helpommaksi olla kaipaamatta ja haikailematta asioiden perään joille ei voi mitään. Jos rakkautta tulee, niin sitten se on niin. Mutta turhaan sitä on itseään sääliä ja haaveilla jostain unelmamiehestä niin kuin ennen joskus tein. Pitää ottaa elämä sellasenaan kuin se on.

Ja juuri nyt se on minulla sitä, että opettelen rakastamaan. Äidin rakkautta. En mitään muuta.

Minua ei pelota tulevaisuus. Haluan niin kovasti tavata lapseni ja se tuntuu juuri nyt elämäni hienoimmalta saavutukselta, että saisin olla äiti rakkaalle lapselleni. Osaan ja pystyn siihen. Pelkään toki sitä, että raskaudessa tulee komplikaatioita ja että tulee olemaan yksin raskasta lapsen kanssa mutta en pelkää sitä, sitä voimaa vaan tulee jostain. Kun ajattelet omaa lastasi, teet mitä vain hänen vuokseen eikä mikään este tunnu ylitsepääsemättömältä.

Nyt kun selvitään huomisesta niin ollaan askelta lähempänä toisiamme.

Mun täytyy varmaan yrittää lepää enemmän, tuntuu että vaadin toisiaan liikaa itseltäni.

Hyvää yötä. 

Illan masu.

Näyttää että siel olis asukki. Ihme kyllä. Se ei yleensä makuulla ole ollenkaan tuon näköinen. Liekö turvotus ja närästys pyöristänyt.