Mä oon miettinyt paljon uskallanko kertoa mutta kerron nyt kuitenkin.

Mun kuuden kuukauden tupakkalakko loppui muutama viikko sitten. Oon hyvin altistuva stressille muutoksissa. Kun lapsen isän kanssa meni sukset ristiin, tuli tää asuntoprobleema, töissä oli vaikeuksia ja rahassa ollut tiukkaa. Sen lisäksi sain tietää että olen toki raskaana mutta myös lihonut 10kg vuodessa. Kaikki tämä oli liikaa. Mikään ei kuitenkaan riitä  puolustelemaan sitä miksi olen polttanut. Aluksi muutama tupakka päivässä tuntui vähemmän pahalta mutta pian määrä nousi korkeammaksi ja oli kauhean syyllinen, epäonnistunut ja pettynyt olo.Ajattelin kuinka huono äiti ja ihminen olen kun teen tämän lapselleni. Usein tuli myös fyysisesti huono olo tupakasta ja pulssi hakkasi tosi kovaa ja pitkään.

Nyt vieroitan itseäni uudelleen tupakasta, tiedän että se ei ole helppoa mutta mahdollista. Syy on täysin omani. Jotenkin koin, että se helpotti oloani. Vieläkään ei tunnu kotoisalta tämä uusi paikka mutta pikku hiljaa menee paremmin. Silti kaipaan kovasti kesälomaa ja tupakatonta elämää. 

En ole kertonut kenellekkään tästä ja oli suuri helpotus että pystyin siitä täällä kertomaan. En kuitenkaan aio luovuttaa vaan päätös on ja pitää, tupakasta ei ole mitään hyötyä minulle pitkällä tähtäimellä, se vie terveyden ja rahat. 

Toivon, että olen pian vapaa siitä enkä tee enää sitä vihrettä että oikeutan sitä itselleni.

S