Hei!

Nyt vasta tuntuu siltä, että alan toipua eilisestä. Mä en tiedä miten mä kuvittelin että pärjään. Mun rakkaalla kaverilla oli synttärit ja se järjesti ne tapansa mukaan isolle tyttöporukalle, joista suurin osa on mulle tuntemattomia, ehkä kerran aikasemmin nähnyt. Ajattelin, että kerron raskaudesta hänelle jos tilaisuus tulee mutta ei sellaista tullut kun oli koko ajan juomakädessä. Joten minäkin, ikävä kyllä sorruin esittämään juovani ja taisin lasin ottaakin.

Tapasimme Helsingin keskustassa 18.30. Vaikka olin itse kerrankin kello 18 paikalla, ehdin kipasta ostamassa Sokoksessa lahjankin ennen.

18.30 Helsingin yllä terassilla synttärisankari tilasi ison kannun kesäistä kuplivaa likööriä ja siitä sitten juhlat lähti. Ainoa mitä oltiin siinä vaiheessa varmoja, että ilta tulisi jatkumaan Maxineen joka on uusi (entisiin Tigerin) tiloihin avattu yökerho ja ilmainen sisäänpääsy lukuunottamatta narikkaa.

20.30 lähdimme terassilta, itse kuivin suin kun tyydyin olla tilaamatta mitään kun muut joivat. Ainoa mitä pystyin ajattelemaan oli järkyttävä nälkä joka oli iskenyt. Päätimme suunnata Villiin Wäinöön( itselleni eka kerta) ja sieltä kuulemma sai ruokaa. Matkalla meinasin hakea Baker'ssistä leivän mutta päätin mennä porukan mukana. Ikävä kyllä jostain syystä ruokaa ei enää saanut Villistä Wäinöstä ja tuossa vaiheessa ajattelin, että ostan sitten matkalta kun tuskin olemme täällä kovin pitkään. Olin jo alkanut keskustella muiden kanssa kotiin menosta, sillä ainakin neljä meidän seittämän hengen porukasta ilmoitti lähtevänsä puolilta öin kotiin eivätkä jatkaisi baariin. Baari/yökerho jonne oltiin menossa oli siinä mielessä näkemisen arvoinen, että ystäväni kenen kanssa matkustin Budapestiin oli tulossa sinne ja meillä oli sama kotimatka, joten mietiskelin että jos yrittäisin vaan jaksaa sinne asti..

23.00 aikoihin, muiden ostettua ainakin 4 skumppapulloa, minä pidin visusti kiinni lasista mihin ensimmäinen skumppalasillinen oli kaadettu ja siemailin sitä epäilyttävästi. Ystäväni ihmettelivät miksi en saa koskaan lasia tyhjäksi. Itselläni kroppa huusi ruokaa, taju oli lähdössä ja tuntui että nyt ei oo kaikki hyvin.  23.00 aikoihin ystäväni jonka olimme luvanneet tavata yökerhossa alkoi viestitellä että milloin liikutaan sinne päin, kyselin synttärisankarilta, hän sanoi et voisi pikku hiljaa lähteä sinne. Kuitenkin porukasta yksi onnistui liimautumaan miesporukkaan ja lähtö venähti ja venähti. Puolen yön aikaan kaikki päättivät lähteä kotiin, minä heikkona en saanut vängättyä vastaan synttärisankarille että lähden kun hän niin kovasti päätti että en saa lähteä mihinkään vielä. Enkä halunnut pahoittaa mieltä. Muut lähtivät, meitä jäi vain 3 ja nämä pari miestä jotka lähtivät kanssamme jatkamaan toiseen paikkaan. En puhunut heille mitään, eivätkä miehetkään minulle, olivat jotain 5 kymppisiä eikä oikeastaan ollenkaan mun makuun. Joka tapauksessa yhden aikaan yöllä päästiin seuraavaan paikkaan ja mä kattelin kelloa ihan taukoamatta miettien, että monelta pääsen kotiin koska koira on pissattamatta 9 tuntia, aamulla on herätys kello 8 Linnanmäelle ja minulla on järkyttävä nälkä. 

Tunnin notkuilun jälkeen päätin saada suuni auki ja ilmoitin lähteväni kotiin. Pääsin hyvin bussiin ja olin matkalla kotiin jo 2.15. Painoin kuitenkin yhden liian aikaisin stop-nappia ja tajusin jääneeni 1,5 kilsaa liian aikaisin pois sateessa. Teki mieli itkeä siinä vaiheessa. Päätin vaan hammasta purren kävellä mahdollisimman pian. Ongelmaksi tuli, että jos lähtisin isolta moottoritieltä toiselle puolelle sillan yli niin joutuisin kävelemään metsän kautta enkä suoraan sanottuna uskaltanut. 

Päätin kävellä isoa tietä pitkin, kuin mikäkin känniläinen. Ja vaapuinkin kyllä kuin känniläinen, peloissani ja kylmissäni. Vihdoin kotiin päästyäni vein koirani ulos ja normaalista poiketen hän ei olisi millään halunnut sisälle keskellä yötä.

Lopulta 3 aikaan yöllä söin jogurttia+mysliä, pizzaa ja suklaata päälle. Sitten nukkumaan.

Aamulla oli lievä krapula. Ja huono fiilis siitä yhdestä lasista ja syömättömyydestä. Ja morkkis että olin niin mummo että halusin vain kotiin. Kyse oli kuitenkin jaksamisesta ja kaikki muut oli niin kovin humalassa, että en nähnyt, että paikalla olemattomuuteni olisi todellisuudessa ketään haitannut. 

Lähdin veljeni ja hänen kaverinsa (17v ja 15v) kanssa Linnanmäelle. Siellä oli kivaa. Vaikka olo oli kauhea, väsytti ja oli järkyttävä nälkä. Söin hattaraa ja jäätelön. Uskaltauduin muutamaan laitteeseen mitkä ei olleet lapselle vaaraksi, silti mietin teinkö väärin. 3 tuntia meni tosi nopeasti. Käytiin sen jälkeen hakemassa koira, ruokakaupassa ja mentiin lenkin jälkeen tekemään veljen kanssa herkullinen kanasalaatti, jälkkäriksi jäätelöä ja päikkärit. Nukuin 19.30 asti. Ja sitten kahvia ja leipää naamaan. En tee muuta kuin syön ja lihoan koko ajan. 

Onneksi pikkunen on antanut tietää itsestään pienillä (edelleen epämääräisillä) liikkeillään illan aikana. Veljeni lähti aika aikasin kaverilleen joten oltiin koiran kanssa porukoilla kahdestaan,siivosin, katoin telkkua..

Kävimme koiran kanssa pienen lenkin lähipuistossa jonne ajoin porukoilta. Millään ei meinannut koira ymmärtää, että emme voi kävellä puistosta kotiin vaan meijän pitää mennä autolla. Minulla oli iso ruokakassi jota en olisi jaksanut kantaa sitä matkaa.Kolme kertaa jouduin käännyttämään koiran, että nyt on väärä suunta.

Huomenna on perhepäivä, sen lisäksi pitää hoitaa monta asiaa. 

Lomaa on enää viikko jäljellä, en haluaisi palata töihin. 

Onneksi on hyvää viihdettä telkkarissa kun Jennifer Lopez ja hänen nykyinen exänsä näyttelevät samassa leffassa...

 

Iltoja!

S