Mä odottelen täs neuvolan aulassa mun vuoroa ja mulla on kyyneleet silmissä. Suurimmaksi osaksi suututtaa oma kiltteys. Mä oon luvannu jo pari kk sit ostaa mun kaverilta Brion turvakaukalon, se on viimeset viikot kovasti halunnut tuoda sen itse mulle (oon alkanut huomaamaan että se tuntuu hoputtavan mua asian kanssa joka toinen päivä mutta ei koskaan saa aikaseksi sitä tuoda vaikka niin väittää..). Sovimme lopulta treffit kauppakeskukseen tälle päivälle, hänelle piti antaa 50e kaukalosta ja hän sanoi tuovansa muitankin juttuja mitä olin siltä aiemmin ostanut. Plus jonku joululahjan. Mullakin oli lahja hänelle.. Eilen illalla sain kuitenkin soiton toiselta kaverilta jolla oli myydä sama kaukalo + isoflex telakka samaan hintaan. Päätin, että pidättäydyn kuitenkin ekassa suunnitelmassa.Kaveri kenet tapasin tänään kyseli eilen illalla, että mites se kaukalo, tuoko vai eikö. Sanoin et tuo vaan jos pystyt =) Mietin mielessä, että jos hän ei sitä nyt tuo niin sanon sitten suoraan saaneeni toisen tarjouksen. Koska tämmönen edes takas venkslaaminen on jo alkanut ahdistamaan ja tämän henkilön kanssa tuntuu että se on sitä jatkuvasti.

EDIT; en saanut tätä julkaistua silloin 14.45 neuvolan aulassa joten kirjoitan nyt loppuun..

Menin tosiaan sitten tänään kauppakeskukseen tapaamaan tätä kaveria. Ja satuin vahingossa näkemään, että hän hyvästeli miehensä. Heti nähtyäni hänet alkoi hänen nyyhkytarinansa. Hän kertoi lähteneensä aamulla asioille kiireessä ja unohtaneensa lompakkonsa. Ja siis turvakaukalokaan ei ollut hänellä mukana (olin helpottunut koska sain mahdollisuuden lunastaa sen toisen, näin ainakin kuvittelin sekunnin..) Mutta hän häikäilemättä kysyi, että onko minulla rahat mukana, ne luvatut 50e. En voinut valehdella joten sanoin että onhan mulla kun niinhän me sovittiin. Ja sitten seuraavaksi hän kertoo, että koska lompakko jäi kotiin niin hänellä ei ole kahviin rahaa että jos sopii annan rahat hänelle nyt. Mietin sekunnin että mitä helvettiä?! Tyyppihän oli juuri miehensä kanssa, mitä uskomatonta paskaa.. Mutta koska olen liian kiltti niin totesin vaan, että "voin mä antaa ne rahat mut sun täytyy toimittaa mulle se kaukalo kyl lähi päivinä koska tää alkaa nyt mennä tosi hankalaks mullekin kun odotin et saan sen tänään". Hän lupasi ja vakuutteli että tuo sen perjantaina.

Annoin rahat jotka hän suurimmaksi osaksi tuhlasi kaikkeen turhaan. Lähdin sieltä neuvolaan joka oli myöhässä 15 min, odotin kaiken kaikkiaan 30 min. Ja heti neuvolatädin huoneeseen päästyäni purshkahdin itkuun. Minua itketti että kaverini teki näin minulle eikä mussa ollut tarpeeksi munaa sanoa sille suoraan. Ja että olen raskaana ja tuntuu että hän käytti minua kylmästi hyväkseen.

Lopulta tilanne saatiin rauhoittumaan ja kerroin että eilen tullut palkka oli hälyttävän pieni enkä saa palkanlaskijaani kiinni. Joten sain häneltä apua, neuvola ja ennen kaikkea hän kuunteli. Mieleni piristyi.

Vauva voi hyvin, sf mitta oli jo 33, hänen sydänäänet 138 (sain nauhottaa ne ekan kerran tänään). Sovimme että menen ensi viikon synnytysvalmennukseen. Painoni oli tippunut viime viikosta ja kaikki on hyvin Vauva ei ole kiinnittynyt, pää liikkuu vielä=)

Illan olin osittain äidin kanssa, käytiin ruokakaupassa ja suomalaisessa kirjakaupassa tarkistamassa onko WSOY:n "Kulta pieni" -vauvakirja se jonka haluan ja kyllä se vaan oli niin hyvä!

Nyt olen kotona ja toivon todella, että tän kahden päivän stressi laskee minimiin huomenna.

S