Harvoin pääsee suustani tämmöistä ja tänään jokunen tunti sitten kirosin kaikki. Mutta sitten tuli paljon uusia ihania uutisia ja mieli tuli niin iloiseksi.

Rakas ystäväni on yllättäen tullut raskaaksi. Vaikka hän on ollut 9 vuotta naimisissa niin vauva ei ollut ns. suunniteltu vaan se pääsi yllättämään heidät erittäin positiivisella tavalla koska he ovat aina halunneet lapsia jossain vaiheessa. 

Vaikka hän kärsii juuri nyt mielettömästä pahoinvoinnista ja on luonnollisesti erittäin paniikissa suuresta elämän muutoksesta niin minä olen äärimmäisen onnellinen hänen ja heidän puolestaan! Ihanaa päästä jakamaan kaikki. Olin raskauden ajan niin mielettömän yksin ja nytkin tuntuu edelleen että olen aivan eri paikassa kuin lapsettomat ystäväni. Nyt heitä lapsettomia on yksi vähemmän ja minusta tuntuu että voin olla tukena ja apuna asiassa joka niin vahvasti on mielessä edelleen. Raskaus oli mulle todella iso juttu vaikka ehkä ei aina vaikuttanut siltä viikkojen vaihtuessa ja vaatteita ostellessa. En ole vieläkään täyisn toipunut raskaudesta.

Kaiken kaikkiaan ihanaa.

Tyttö on alkanut kääntyilemään aika vikkelään, käsikään ei jää enää alle. Osaa myös kannatella päätään mutta vielä pikkusen saisi harjotella sitä. Maistoimme tänään ekan kerran kalaa ja höpöttelee paljon. Myös istumista harjotellaan mutta vielä ei ihan yksikseen siihen pysty. Odotan aikaa jolloin hän oppii puhumaan ja istumaan/leikkimään itsekseen. Viellä teemme suurimman osan yhdessä. Ruoka maistui tänään tosiaan paremmin kuin kahtena edellisenä päivänä, vieläkin kamppailemme ruokailun ja vatsakipujen kanssa joita enää onneksi esiintyy vain ummetuksen muodossa. Hampaat tuntuvat tekevän tuloaan vaikka ne eivät näy tai tunnu. Hoitopaikka syksyksi ei ole vielä selvinnyt, yritän etsiä perhehoitopaikkaa huonoin tuloksin.

Ajatus pikkuisen viemisestä hoitoon jolloin hän ei olisi enää"turvallisesti" minun luonani tuntuu todella vaikealta ajatukselta. Miten voin luottaa että kukaan ei tee hänelle pahaa? Jotenkin pelottava ajatus että hän ei ole minun valvonnassani ja ei saa kaikkea tarvitsemaansa. Vaikka tuo ajatus on ihan pöhkö niin en haluaisi viedä hoitoon. Mutta se on vaan pakko.

Mama