Noniin nyt sitten onkin vuosi vaihtunut=) Mulla on ollut vuoden vaihteessa kovasti kiirettä kun oli muutto ja sitten työt välipäivinä ja kaikenlaista tytön valokuvauksesta koiran lääkäriin.

 

Mitäs tänne kuuluu?

Mulla on kasvanut kynnys tulla tänne kirjoittelemaan koska mulla on semmoinen epäilys että tämän blogin on löytänyt lapsen kannalta henkilö/henkilöt joiden kanssa en haluaisi olla tekemisissä. Minua on ekan kerran ahdistanut asia todella paljon. Aiemmin en välittänyt kuka löytää ja mitä.. Kumminkin sen enempää paljastamatta asioita menenkin kuulumisiimme=)

 

Viimeisen kuukauden aikana tytön kehitys on ollut hurjaa.. Jossain siinä ennen joulua alkoi ryömiä todella lujaa huoneesta toiseen ja sitten pian sen jälkeen alkoi konttaus. Ja se tapahtui niin nopeasti että muutaman päivän jälkeen konttasi jo tuhatta ja sataa ympäri kämppää.

Nyt joulun jälkeen on kehittynyt nousemaan ylös itse tukea vasten ja uusin juttu on se että hän seisoo esim. taaperikärrystä pidellen yksin ilman että tarvitsee kenenkään pitää pystyssä. Yksin ei kuitenkaan vielä uskalla jättää ettei vaan kaadu ja lyö päätänsä.

Juttelee eli lähinnä tavuja tulee edelleen. Syö hyvin, nukkuu hyvin. Nukkumisessa on sinänsä tapahtunut edistystä että muuton jälkeen meni useampi viikko että vapaapäivinä ei nukkunut taaskaan päikkäreitä ja heräili aamulla aikasin uudessa kodissa. Nyt kuitenkin pieniä poikkeuksia lukuunottamatta nukkuu hyvin. Päästiin nyt tällä viikolla eroon siitäkin kun alkoi mennä nukkumaan vasta 22-23. Ja nyt simahtaa siinä 20-21. Päikkärit nyt menee edelleen vähän miten menee. Siis hoidossa nukkuu 1,5h-2,5h päikkärit joka päivä. Kotona nukkuu vähän miten sattuu. Eilen 20 min päikkärit ja tänään 1,h mutta kummalliseen aikaan eli todella myöhään illalla.. No nukkui kuitenkin=)

Musta on tuntunut muuton jälkeen todella oudolta. Samalla iloselta ja samalla haikeelta. Tuntui että mulla jäi jotain sinne missä asuin. Ja nyt kun sain kuulla että työpaikkani joka oli entisen kotini vieressä muuttaa myös joku 15 kilsaa kauemmas korpeen niin tuli vielä haikeempi fiilis. Ensinäkin en tiedä miten pystyn kulkemaan sinne korpeen kun paikka vaihtuu ja sekin jotenkin vaivaa. Kun tavallaan nyt jo on noi työmatkat tosi pitkiä (noin tunti per suunta) ja lapsi kyydissä kun hoito on entisen kodin vieressä. Ja sit kun tulisi muutta uuteen osoitteeseen niin matkat venyis kenties vielä paljon... en mitenkään näe että pystyn tekemään enää tätä vuoroa.. Enkä halua liian paljon haasteita elämään kun nyt on jo ihan sopivasti.

On ollut helpottavaa kun on oma koti missä on piha mutta kyllä koiran kanssa tehdään edelleen kunnon lenkit. Kotona on ihana olla nyt kun tavarat on löytäneet paikkansa mutta edelleen päivittäin järjestelen kaappeja ja siivoilen. Vaikka täällä on kaappitilaa sairaasti niin tuntuu että kaikkialla pursuu. Mun pitäisi siivota kellari joka pursuaa jo nyt ja samalla asunnossa on tytön ja mun vaatteita AIVAN TÖRKEESTI. Ongelma on se, että en mahdu vielä entisiin vaatteisiin koska mulla on edelleen raskauskilot. Ja sen takia en halua poiskaan niitä antaa kun aion vielä ennen kesää mahtua niihin. Ja sit olen joutunut ostamaan uusia esim. talvitakkeja kun entiset ei mene kiiinni.

Laitoinkin tytön vaatteita nyt kirpparille myyntiin ja yritän netissäkin myydä.. samoin omiani.

Mites teillä menee?

 

Mama