Pääsin tosiaan synnytyssaliin 18 aikaan suoraan illalliselta. Lääkkeen vaikutus oli vähän laantunut enkä ollut enää onneksi niin pöhnäinen. Olin innoissani. Tapasin kätilön ja kerroin hänelle, että odotan yksin ja synnytän yksin. Äiti oli tosiaan ihan paniikissa tarjoutunut jo tulemaankin mukaan mutta mä olin edelleen vakuuttunut että ei tässä hätää. Kätilö oli suurin piirtein saman ikäinen kuin minä, todella mukava ja ammattilainen. Pidin hänestä kovasti. Meillä synkkasi heti. Synnytyssaliin tultuani piti ensimmäisenä vaihtaa sairaalan vaatteet ja sitten käytiin läpi kaikki mun toiveet ja odotukset. Aika pian sen jälkeen sain asettua sängylle ja sitten mulla ainakin alkoi jännitys.. mietin et apua, tässäkö huoneessa koko homma saatetaan loppuun ja tapaan lapseni. Kätilö laittoi mut käyrille ja pian pelästyinkin .. vauvan syke oli 199. Ja se ei tuntunut laskevan. 

Kätilö yritti rauhoitella että vauva on varmaan vaan jännittynyt.. mutta syke ei lähtenyt laskeakseen. Pian hän laittoi minulle tipan josta yksi oli antibiootti ja toinen oli joku perus suolalios..? Ennen kuin vauvan syke saataisiin vähän laskemaan emme voisi tehdä mitään.. Meni noin 45-50min ennen kuni syke pikku hiljaa alkoi laskemaan ja saimme sykkeeksi 179.

Sitten aloitettiin synnytyksen käynnistys ja minulla se tosiaan tapahtui oksitosiini tipoilla. Niitä nostettiin aina sen 15ml per tunti. Käynnistys aloitettiin joskus 18.50. Kätilö oli paljon mun kanssa, välillä katos 5-10 minuutiks korkeintaan ja oli sit taas 30 min mun kanssa.

Mulla oli Iphone koko ajan kädessä eikä sen käyttöä kielletty. Perhe kannusti yhdessä ryhmäkeskustelussa, ystävät toisessa ja monta muuta kaveria yksittäisissä. Nauroin kun veljeni lauleskeli mulle  50 centin "Hey shawty, it's your birthday".. eli mun tytölle laulo sitä ja sit se biisi tuli ja paukahti radiosta. Seuraavaks sieltä tuli 2paccia, naureskelin ettei vois paremmin mennä. Kätilö laittoi radion päälle, toi mehua ja antoi peiton. Mä olin ihan rennosti, synnytys tuntu sil hetkellä lasten leikiltä. Aika pian sen jälkeen 19.30 synnytys katsottiin alkaseksi.

19.30 jälkeen ei ollutkaan enää kivaa. Supistukset lähtivät vahvistumaan ja niitä tuli useammin. Aika pian kätilö antoikin mun alkaa tutustua ilokaasuun. Se kyllä toimi, ainakin tuossa vaiheessa kun supistukset oli ihan hallittavissa. Mutta sen ennakoiminen oli vaikeaa, kun ilokaasua pitää aina ottaa ennen kuin supistuksen huippu ehtii tulla ja sitä hemmetin putkea ei pystynyt hengittämään sisään nopeasti vaikka kuin yritti ottaa "kolme nopeaa henkäsyä".. ei se aina toiminut. Silti koin helpottavaksi että oli edes jotain kädessä mitä puristaa. Tässä vaiheessa ihmettelin miten hemmetissä kukaan nainen pystyy synnytyksen ajan kävelemään mihinkään. Mäni kävin kerran vessassa ja sekin oli kauhea show. Sen takia, että olin kiinni kolmessa eri tipassa ja sitten vielä sydänkäyrissä jalkojeni välistä tulevalla anturilla. Molemmat laitteet olivat molemmin puolin sänkyä ja pelkästään vessassa käyminen tarkotti sitä että kätilö irroitti käyrän ja raahas perässäni tipan koska sitä ei voinut vaan pysäyttää ja sit yritin pissaa kauheis kivuissa. Seisominen ei mulla kllä kauheesti auttanut vaikka hetken aikaa niin jotenkin luulin. Pian olin taas makuulla.

Joskus 20 aikoihin mä aloin huutaa kivusta ja pyydin kiireesti epiduraalia, sanoin etten kesät enää yhtään ja mulla muisti vähän pätkikin tässä välissä. Onneks kätilö otti mut tosissaan ja sain papereiden mukaan "kiireellisen epiduraalin"... Vaikka aluksi hän puhuikin mut ympäri ottamaan spinaalipuudutuksen niin hommahan ei mennyt ihan putkeen vaan mult alähti melkeen jalka irti.. tai siltä se ainakin tuntui..

JATKUU..