Mutta silti jotenkin aavistin, että tänäänkään ei tule lomafiilistä.

Aamulla heräsin jo kello 8 koska tääl talossa on alkanut putkiremontti ja se ääni mikä siit tulee on jotain järkyttävää. Kaikki meni suht hyvin kunnes lähettiin sinne eläinlääkärille.

Matkalla sattu ja tapahtu, mutta ei siit sen enempää.. Paikalla selvis, että reppanan suu on niin tulehtunut että siltä joudutaan repimään hampaita. Tunnin kestäneessä operaatiossa koira nukutettiin useampaan otteeseen, hammaskivet irrotettiin ja peräti yhdeksän hammasta jouduttiin repimään. Ja mä olin koko tän ajan pitämässä koiraa eläinlääkärin apuna paikoillaan. Se veri ja kaikki, olin ihan shokissa. Päästiin sieltä ja koira heräs auton takapenkillä juuri kun ajoin moottoritiellä ja meinas tippuu penkiltä ...huokaus.

Lopulta kävin apteekissa ostaakseni sille lääkkeen, ei ollut ja nyt oon ollut kotona sen kanssa pari tuntia ja pakannut matkalle.

Kaikki on valmiina. Minä näytän petolinnun perseeltä kun en ole jaksanut huolehtia omasta ukonäöstä huomista matkaa ajatellen kun koira on tärkeempi. En ole halunnut jättää sitä yksin hetkekskään.

Lähden nyt viemään koiraa hoitoon, samalla varasin Vuosaaren apteekista sille ne lääkkeet. Parin tunnin päästä voin huokaista kun pääsen äidille matkatavaroineni ja voin käydä suihkussa, rauhottua ja valmistautua huomis aamuna lähtevään lentoon.

Jotenkin tuntuu pahalta lähtee kun koira ei oo kunnos. Tai onhan se, mut jotenkin järkytti toi tän päivänen juttu.

Väsyttääkin niin paljon mut en halunnu nukkua et saan kaiken valmiiks. En tule enää tänne kotiin kun lähetää kohta tästä.

S